sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Alku

Reposaari

Vuonna 2012 kävin mieheni Samin kanssa ensimmäistä kertaa Porin Reposaaressa ja ihastuimme siihen heti. Vuosien saatossa ihastus kasvoi pakahduttavaksi rakkaudeksi ja tänä keväänä tuli sellainen olo, että meillä ei ole kertakaikkiaan muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa sinne mahdollisimman nopeasti. En ole ikinä ennen kokenut mitään paikkaa yhtä vahvasti kuin Reposaarta ja onneksi miehellä on ihan samanlainen tunne. Minun ja mieheni lisäksi saarelle muuttavat 1-vuotias poikamme Sisu sekä kissamme ja koiramme. Ja minun nimi on Sanna :)

Vanha kotimme, kovalla työllä pelastettu Riuttalan koulukaan ei ollut esteenä, halu päästä Räpsööseen (kuten paikalliset Reposaarta kutsuvat) oli niin kova. Nyt kun vanha kotimme on myyty ja uusi ostettu, unelmamme täyttyy ihan pian, muutto on marraskuun loppuun mennessä. En oikein tiedä miten osaisin tunnelmia kuvata... tätä on vielä niin hankala käsittää, näin ison unelman toteutumista.

Reposaaresta aion kirjoitella tänne blogiin säännöllisesti, sitä mukaa kun itsekin uuteen kotisaaremme tutustumme. Tässä kuitenkin linkki Reposaari-yhdistyksen sivulle, jos kiinnostuit saaresta enemmän jo nyt.
Talo

Uusi kotimme pääsi yllättämään meidät. Olimme menossa katsomaan isoa kivitaloa ja sovimme tämän rintamamiestalon näytön samalle kerralle. Olimme varmoja, ettemme "mahdu" näin pieneen taloon, mutta koska meille sopivia taloja oli niin vähän tarjolla, päätimme käydä katsomassa kaikki mahdolliset paikat. Etsimme korkeintaan 60-luvulla rakennettua taloa, jossa olisi mahdollisimman paljon alkuperäistä jäljellä.

Talolla tapahtui sitten se jokin, tuli se tunne,  mikä on pakko tulla, jos talosta meinaa kodin tehdä. Kellarikerros ja yläkerta ovat alkuperäisessä kunnossa, keskikerros lähinnä 70-luvulta, mutta ei mitenkään pahasti pilattu. Talo on hyvin pidetty ja olemmekin vasta sen toiset omistajat. Meitä odottaa kuitenkin nopealla aikataululla hoidettava putkiremontti ja samalla laitamme uusiksi wc:t, suihkun ja keittiön, yritämme saada nämä tehtyä ennen muuttoa.

Muuttaminen isosta koulusta pienehköön rintamamiestaloon ei ole aivan yksinkertaista ja olemmekin myyneet paljon huonekaluja ja muuta tavaraa. Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että pieni on luksusta. Pienen talon remontointi, kunnossapito ja lämmitys on niin paljon helpompaa kuin ison. Tästä aihepiiristä tulen varmasti kirjoittamaan paljon.
Blogin nimi

Olen pitänyt lapsuudesta asti merimieslauluista ja tiesin heti, että blogin nimi löytyy niistä. Siispä selasin isäni antamia Suuri toivelaulukirjoja ja sieltä löytyi tämä "hyrskyin hymni soi" Aallokko kutsuu -nimisestä kappaleesta. Blogin nimeksi "Hyrskyin hymni soi" käy erinomaisesti, talomme pihaan nimittäin kuuluu meren pauhu hyvin selvästi, onhan se vain kapean metsäkaistaleen erottamana avomerestä.
Bloggaajanimi

Halusin uuden elämän, talon ja blogin myötä myös uuden bloggaajanimen. Riuttalan koulun remontointi vaati supervoimia, mutta enää minun ei ole pakko olla mitään tavallista enempää. Uuden bloggaajanimen keksiminen oli tosi vaikeaa, mutta kokeilen nyt tätä Ankkurinappina olemista. Pidän nimessä vielä mukana SuperSannankin, etteivät kaikki bloggaajavuosina hankitut tuttavuudet katoa bittiavaruuteen :)

Meidän koulun myynti meni hieman dramaattiseksi ja saadakseni öisin unta kuuntelin uutta Mielensäpahoittaja -kirjaa äänikirjana. Toivomaani uutta elämäntapaa kuvaa osuvasti kirjassa ollut lausahdus "ordinarius sufficit -tavallinen riittää". Kuuden vuoden remonttiponnistuksen jälkeen toivomme sellaista ihan tavallista elämää, johon kuuluu sopivassa suhteessa talon huoltamista sekä perheen ja ystävien kanssa vietettyä vapaa-aikaa. Mietimme pienen hetken jopa kerrostaloon muuttamista, mutta huomasimme pian, että ajatus täysin toimettomasta asumisesta alkoi ahdistamaan kovasti!

Tästä se siis lähtee, uusi elämämme Reposaaressa! Tervetuloa mukaan!

36 kommenttia:

  1. Oi ja voi miten kompaktin kokoinen koti, tämä uusi talonne. Siinäpä syy, miksi myös itse mietimme talomme myymistä ja uuden talon tekoa/ vanhan hankintaa, koko. Pienessä talossa kun on juuri kaikkea sitä mitä tuossa edellä kirjoitatkin, pinemmät asumiskulut ja työsarka, jolloin aikaa ja rahaa jää paljon enempi myös muihin itselle tärkeisiin asioihin. Kaiken lisäksi koen nykyisin pienet kodit paljon kodikkaampina. Ei silti etteikö teidän vanha koulurakennuksenne, teidän remontoinnillanne ja sisutamisellanne olisi ollut upea. Mutta kyllähän sielläkin uskoisin teidän viettäneen aikaa vain tietyissä osin taloa.
    Tämän kotinne vaiheita jään seuraamaan mielenkiinnolla ja suurella uteliaisuudella, siksipä liityn samoin tein seuraajaksenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu jännä nähdä, miten se elämä tuolla pienessä alkaa muotoutua! Ihminen tuppaa kaipaamaan aina sitä, mitä ei ole ja meistäkin pieni tuntuu nyt niin kivalta ja kodikkaalta. Ja helpolta ja halvalta. Voi valita kalliimpia materiaaleja remonttiinkin, kun menekki on niin paljon vähäisempää, kunhan nyt saadaan nuo kiireisimmät jutut alta, niin voi alkaa oikein pieteetillä tekemään muita tiloja :) Mut meinattiin ottaa iisisti muutenkin, ei kiirehditä kuin nämä pakolliset alta pois!

      Poista
  2. Lisäys edelliseen, siis heti kun se liittyminen blogiisi on mahdollista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on Lukijat sivupalkki lisätty, pitäisi onnistua :)

      Poista
  3. Mieletöntä, ihanaa päästä seuraamaan miten tästä suloisesta talosta, tulee teille koti <3 Onnea kaikkeen uuteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tästä tulee maailman ihanin rintamamiestalo :)

      Poista
  4. Jännittävää ja kutkuttava varmasti! Paljon onnea uuteen kotiin ja voimia alkurutistukseen remontin kanssa! Olen varma, että teidän käsissänne tästä tulee varmasti ihanan persoonallinen rintamamiestalo 😍

    VastaaPoista
  5. Ihailtavaa uskallusta, niin elämässä kuulukin mennä eteenpäin. Onnea suuresti uuteen alkuun! Arki on varmasti pirun paljon helpompaa tuollaisissa neliöissä ja tuskin maltan odottaa sun remppapostauksia.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Uskallusta ei ole onneksi koskaan puuttunut :)

      Poista
  6. Kiitos kutsusta tänne uuteen blogiisi. Jään mielenkiinnolla odottamaan postauksiasi uudesta kodistanne..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa, kovasti minäkin odotan, että pääsen postauksia tekemään :)

      Poista
  7. Onnea uuteen alkuun <3
    Kuvassa seisot rakastamallani rannalla.
    "Loppusijoituspaikallani", kuten aikuisille lapsilleni kutsun tuota rantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan uskomatonta, että kohta pääsen tuonne rannalle joka päivä! Uskon, että siitä tulee tärkeä minulle ja koko perheellemme.

      Poista
  8. Onnea uudelle blogillesi sekä elämällenne uudessa kodissa! <3

    VastaaPoista
  9. Onnea uuteen kotiin! <3 Lasteni isänpuolen sukujuuret löytyvät Räpsööstä ja omakin kotiseutuni/juuret on lähellä. Siellä merenpauhussa sielu lepää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se pauhu / kohina on kyllä hienoin ääni, mikä omaan pihaan voi kuulua ❤️

      Poista
  10. Onnittelut uudesta kodista ja uudesta blogista :) Hauska päästä seuraamaan, mitä taikoja saatte aikaan teidän uudessa rintsikassa. Etenkin, kun seurasin Riuttala Old Schoolia ja uusi talo on projektina niin eri tyyppinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Juu jännä nähdä itsekin mitä me tuonne keksitään! Keittiö, vessat ja kylppäri tulevat nyt nopeasti, mutta muita huoneita mietitään ja tehdään ajan kanssa, jos ei nyt tulisi niitä tapettimokia ym :)

      Poista
  11. Blah pitkä kommentti katosi johonkin. Sitä vaan että oikein isosti onnea. Itsekin koin Reposaaressa jotain jännää. Maaginen paikka, enkä yhtään ihmettele että sinne suuntaatte. Tai, oli koko Pori minulle vähän eksoottinen ensimmäisellä kerralla.
    Olen salaa vähän miettinyt miten kaikki vanhojen koulujen omistajat oikein jaksavat, kun tavallisessa talossakin on hommaa. Itse pienensin sadasta neliöstä 25:een enkä vieläkään osaa olla stressaamatta ;) Stressittömiä remppapäiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi miten jännää, että sullekin on kolahtanut tuo paikka! Me oltiin ihan haavi auki, kun mentiin sinne ensimmäistä kertaa vähän puoli vahingossa, on niin oma maailma siellä. Ja tuntuu että suurin osa perusporilaisista ei tykkää paikasta yhtään, en tajua. Nyt jos joku perusporilainen tätä lukee, niin saa puolustautua :)

      Poista
    2. Niin ja tästä koulun omistamisesta: kyllä me oltais tässä varmaan pysytty, jos tuota Sisua ei olisi tullut. Lapsen myötä sitä vaan laittoi asiat uuteen järjestykseen ja mietti, millaisen lapsuuden sille haluaa tarjota. Me ajateltiin asia niin, että tehdään mieluummin yhdessä perheenä kaikkea kivaa ilman, että tarvitsee miettiä koko ajan niitä hommia, mitkä kotona odottavat.

      Poista
  12. Iik, niin jännittävää päästä seuraamaan uutta blogiasi. Ihan kun olisi itse muuttamassa. Onnea uuen kotiin, olette kyllä rohkeita.

    VastaaPoista
  13. Voi apua kun mä sun ajatuksia ja näitä kommentteja uunituoreena koulun omistajana luen ja ahdistun.. Oon miettiny paljon rahan riittävyyttä ja työnmäärää, loppuuko se ikinä. Ei auta ku ottaa selvää :)

    Onnea uudesta kodista, kuulostaa ihanalta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisen on itse kokeiltava, mikä asumismuoto itselle sopii. Tiedän monta onnellista koulun omistajaa! Meillä tuo työmäärä oli ehkä tavallista suurempi, nyt tästä pisteestä, mihin me ollaan tehty, on seuraavan omistajan mukavampi jatkaa. En silti kadu hetkeäkään, kyllä tämä 6,5 vuotta oli varmasti ainutlaatuista aikaa elämässä. Tuli kokeiltua, mihin voimat riittää ja kyllä ne riitti moneen asiaan. Silloin kun on motivaatiota, jaksaa tehdä ihan mitä vaan! Ja jos rahaa on, niin kannattaa teettää jotain töitä ulkopuolisillakin, helpottaa hirveästi asioita ja motivaation säilymistä.

      Poista
    2. Näinhän se on :) Unelmia kohti!! <3

      Poista
  14. Paljon onnea uuteen kotiin! Voiko olla kauniimpaa, kuin meren pauhu;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Odotan jo ensi kesää, jolloin voimme ikkuna auki nukahtaa tuohon ääneen tuulisina iltoina ❤️

      Poista
  15. Kiva seurata uutta projektianne. Ihanaa kun ihmisillä on rohkeutta toteuttaa unelmiaan. Ja aina voi tulla uusia unelmia kun edelliset toteutettu. Mekin ollaan nyt reilu 10v asuttu (ja rempattu ) 70-luvun käkikellotaloa. Vielä kylppärit ja salaojat ensi keväänä ja sitten jo mieli halajaa laittaa myyntiin. Moni ehkä miettii mikä aika ja raha rempatessa mennyt, mutta miehellä haave autotallista (tässä ei ole eikä oikein järkevästi saa tehtyäkään) ja minulla edelleen se rintamamiestalohaave kolkuttelee takaraivossa. Jo kymmenen vuotta sitten olisin sellaista halunnut mutta sopivaa ei tullut vastaan. Juurikin mahd. alkuperäiskuntoinen ja iso piha ja villi puutarha :)

    Jään seuraamaan teidän projektianne ja saan ehkä vinkkejä sen varalle jos joskus nykyisestä kodistamme lähdemme ja haaveemme rintamamiestalosta toteutamme. Mukavaa syksyn jatkoa :)

    T. Äiti kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emme miettineet hirveästi Riuttalan koulun remonttiin mennyttä rahaa ja varsinkaan aikaa, kun päätimme laittaa talon myyntiin. Toki saimme omamme pois, mutta tärkeämpää oli mennä elämässä eteenpäin. Näiden talojen remontointi täytyy ottaa elämäntapana, harrastuksena, jolla ei ole tuntihintaa.

      Tervetuloa mukaan ja kiitos samoin!

      Poista
  16. Ihanaa ja upeaa ja onnea!jään mielenkiinnolla seuramaan,mikä upeus taas talosta tulee.ja meri❤️Se on parasta:)-sanna-

    VastaaPoista
  17. Paljasjalkainen lähinaapuri12. joulukuuta 2017 klo 14.33

    Tervehdys teille ja tervetuloa Räpsööseen ja räpsööläiseksi! Toivon ja uskonkin teidän viihtyvän ja kotiutuvan tänne. Ainakin minä olen tällä saarella syntyneenä ja pian 68 vuotta asuneena en voisi kuvitellakaan asuvani muualla, mihinkä sitä kotoaan lähtisi? Tuohon, useaan otteeseen mainitsemasi meren pauhu on niin kotoista, että kuullakseen sen pitää sitä alkaa varta vasten kuuntelemaan! Takarannalla liikkuminen, sekä tyynellä, että tuulisella kelillä, on osoittautunut parhaaksi tavaksi "nollata" ja rauhoittaa päänuppi turhilta painolasteilta! Kun noiden muutto- ja remonttikiireiden jälkeen alatte kaivata muutakin toimintaa niin täältä eri mahdollisuuksia kyllä löytyy. Rohkeasti vaan mukaan ja mahdollisesti siinä samalla tuomaan tuoreita ajatuksia toimintoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ollaan kyllä tunnettu olomme todella tervetulleeksi saarelle, kiitos vaan teille alkuperäisasukkaat :) Ollaan jo tilaisuuksissa käytykin ja meno on vaikuttanut oikein mukavalta! Kummallisesti se Takaranta vaan vetää puoleensa, en oikein muualle saa suunnattuakaan kävelylenkeillä vaunujen ja koirien kanssa. Ehkä maltan sitten muuallekin, kun meri jäätyy ;)

      Poista

♥︎ kiitos kommentistasi ♥︎