sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Aarre ja romu

Minun piti tehdä juttu yläkerran vessan remontista, mutta en ole saanut siitä hyviä kuvia vähäisen luonnonvalon vuoksi. Minulla on kuitenkin hirveä polte saada tämä blogi kunnolla käyntiin ja onneksi keksinkin hyvän jutun aiheen hieman valoisammasta alakerrasta.

Tämä on oikeastaan todella hyvä ensimmäinen sisustusjuttu tähän blogiin, koska tässä tulee meidän sisustusfilosofia hyvin esiin. Se filosofia on sellainen, että ihan kaikkea on mahdollista yhdistellä keskenään: uutta ja vanhaa, eri tyylejä, eri värejä, tusinakalusteita ja aarteita.
Kuvassa näkyy välihuoneessa sijaitsevat tänne hankitut uudet jutut, eli tuo kaappi ja pelastusrengas. Kutsumme välihuoneeksi olohuoneen ja keittiön välissä olevaa huonetta, joka on nyt eräänlainen harrastehuone, huoneen tarkempi esittely seuraa kyllä aikanaan.

Kerronpa ensin hieman kaapista. Koska möimme lähes kaikki edelliseen taloon hankitut säilytyskalusteet, olimme hukkua banaanilaatikoihin ja jotain piti keksiä pian. Paikallisessa Facebook kierrätysryhmässä tarjottiin Ikean vaatekaappia kahvipakettia vastaan ja kun sain isännän vakuutettua, että saan sen tuunattua mieleisemmäksi, kävin hakemassa kaapin.
Meidän on tarkoitus rakentaa tuolle seinustalle kiinteä kaapisto vanhoista ovista, mutta ensin täytyy mm. uusia lattia, joten se ei tapahdu ihan pian. Niinpä väliaikainenkin ratkaisu piti saada näyttämään hyvältä ja mikäpäs sen parempi tuunaus kuin vanha kunnon liitutaulumaali! Lisäksi vaihdoin vetimet upeisiin messinkivetimiin, jotka olin hankkinut *erään toisen kaapin tuunaukseen*. Tuo linkin vitriinikaappi on olohuoneen puolella tässä kodissa.
Sitten se aarre, eli tuo antiikkinen pelastusrengas. Sen hankintatarina kertoo siitä, miten ihana mies mulla on.  Näin tuon pelastusrenkaan turkulaisen antiikkiliikkeen nettisivustolla jo keväällä, ellei peräti kevättalvella. Sanoin miehelle, että jos joskus muutetaan Reposaareen, tuollainen olisi ihana. Silloin meillä oli vielä voimassa suunnitelma A, eli Reposaareen muutto vasta eläkkeellä :) No sitten päätimme kuitenkin laittaa Riuttalan koulun myyntiin heinäkuussa ja mies oli hankkimassa minulle synttärilahjasormusta tuosta samaisesta antiikkiliikkeestä. Kun tuo pelastusrengaskin oli vielä myynnissä, päätti hän ostaa myös sen, vaikkei muutosta ollut tuolloin mitään tietoa. Ystävät kävivät tuolloin Turussa ja he saivat toimitettua molemmat tavarat miehen työpaikalle, jotta salaisuus säilyisi.

Sain sormuksen lahjaksi ajallaan ja kun muutto tänne varmistui, kävin heti katsomassa, onko pelastusrengas vielä myynnissä. No eihän se ollut ja sekös harmitti! "Nothing haunts us like the things we didn't buy" on osuva sanonta :) Vielä pari viikkoa sitten kävin sivuilla katsomassa, jos sinne olisi tullut jotain vastaavaa myyntiin ja etsin jossain kohtaa eBaystäkin renkaita, mies pysyi vaiti ja vähän hikoili. Kunnes tuli jouluaatto... vaikka meillä on ollut aikuisten kesken lahjaton joulu jo vuosia, raahasi mies kellarista ison paketin ja voitte kuvitella, miten hämmästynyt olin, kun avasin paketin! Oikeastaan olen vieläkin ihan häkeltynyt koko juttua ajatellessani.

Renkaalle pitää keksiä vielä sen arvoinen kiinnitys seinään, eli palaan siihen kyllä. On se vaan niin upea ja tuon kuvioinnin voisi ottaa vaikka tatuoinniksi tuollaisenaan. Aiempien asukkaiden vihreäksi maalaama seinä sopii näihin meidän punertaviin tavaroihin tosi hienosti, vastavärit toimivat.

Kaapin oveen kirjoitin: Tervetuloa uusi vuosi 2018 - ole hyvä meille. Tämä kulunut vuosi oli meille muutosten vuosi, stressin täyttämä ja loppua kohti hektinen ja voimat vievä. Toivomme tulevasta rauhallisempaa ja ennen kaikkea paljon rauhallisia päiviä, joina olla oman perheen ja ystävien kanssa.

Hyvää uutta vuotta kaikille teille!

perjantai 22. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua!

Jouluterveiset täältä banaanilaatikoiden ja keittiöremontin keskeltä! Vielä jännitetään, saadaanko kaasulla toimiva keittotaso tulille vai jäädäänkö ilman riisipuuroa...  tai onneksi sen voi tehdä myös uunissa, joulu pelastettu :)

Ensi vuonna alkaa sitten juttuja näistä remonttikohteista pukkaamaan, vihdoin ja viimein. Saatan jopa ehtiä viimeistelemään toisen vessan jo ensi viikolla ja sitten tulee heti ennen-jälkeen raportti tänne, sormia syyhyttää jo!
Nyt toivotamme hyvää Joulua kaikille lukijoille täältä Reposaarelta! Huomenna saadaan vissiin luntakin!

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Sisukkaasti, suomalainen!

Kyllä tässä on sisua tarvinnutkin, takana on muutama todella rankka viikko remontin ja muuton merkeissä... Isännällä meni useampana yönä melkein aamuun asti, en edes halua muistella kuinka monena. Olen itsekin joutunut ylittämään jaksamisen äärirajoja monta kertaa, lisäksi vielä mummokin väsyi Sisu-poikaa hoitaessaan melko pahasti. Huh huh, ei ikinä enää näitä puserruksia, kiitos!
Viime perjantaina klo 03 isäntä kurvasi pihaan viimeinen muuttolasti kyydissä ja siitä lähtien homma luetaan menneeksi voiton puolelle.
Tekemistä toki riittää vielä paljon; keittiö ja kaikki muutkin ensimmäisenä remontoidut paikat ovat enemmän tai vähemmän kesken ja suurin osa muuttolaatikoista purkamatta, koska tavaroille ei ole paikkoja.
Meillä lienee Ikean tämän hetken suosituin keittiö, Kungsbacka ovia on lähetelty meille ympäri Suomea ja vieläkin ovia puuttuu. 1,5 vuotiaan kanssa elämä ilman kaappien ovia tarkoittaa sitä, ettei kaappeihin ole voinut laittaa mitään. Kuvassa näkyy vanhasta keittiöstä säilytetty yläkaapisto, joka näyttää ihanalta uusilla vetimillä.
Kellarissa odottaa järjetön määrä sellaista tavaraa, mikä ei mahtunut mihinkään ja niiden läpi menee kapea polku saunatiloihin ja pyykkikoneelle. Pyykit kuivuvat olohuoneessa, kun saunassa on vielä menossa putkiremontti (jonka piti valmistua monta viikkoa sitten). Vaikka myytiin ja annettiin pois hirmuinen määrä huonekaluja ja kodintavaraa, on niitä vieläkin liikaa, näemmä.

Kuitenkin, kaikenkaikkiaan, asiat ovat paremmin kuin hyvin. Olemme kotiutuneet uuteen taloon loistavasti, se tuntuu kaiken kaaoksenkin keskellä sopivan meille kodiksi mainiosti. Siellä täällä on jopa kohtia, joissa voi lepuuttaa silmiään.

Olemme päässeet uskomattoman nopeasti sisälle yhteisöönkin. Reposaaressa on hyvin tiivis yhteisö, kaikki tuntevat toisensa ja yhteishenkeä löytyy. Mehän löysimme tämän talonkin somessa tutustumaani saarelaisen avulla ja tänne halutaan uutta väkeä aktiivisesti. Erityisesti lapsiperheet ovat haluttuja asukkaita ala-asteen säilymisen vuoksi. Mutta uskon, että ihan kaikki otetaan lämpimästi vastaan, saari ja saarelaiset halutaan pitää elinvoimaisina.
Tänään aamulla yhteiseen lipunnostoon tulimme kuin vanhat saarelaiset, tunnemme täältä jo niin paljon ihmisiä. Naapurissamme asuu meidän Sisua vajaan vuoden nuorempi poika ja mikä parasta, tulemme juttuun pojan vanhempienkin kanssa erinomaisesti. Kaupassa ja ravintolassa meidät jo tunnetaan ja se on mukavaa. Välillä on hankala muistaa, että olemme asuneet täällä kunnolla vasta alle viikon!

Päästimme tänään kissatkin onnistuneesti ulos, kävivät siellä kaksi kertaa ja suunnistivat takaisin sisälle omin nokkinensa. Varsinkin toinen alkoi jo hyppiä seinille, joten hyvä näin. Kyllä kissa on fiksu eläin.
Kaipaamme stressaavien kuukausien jälkeen kovasti sitä ihan tavallista, normaalia arkea, kodissa jossa tavarat ovat löytäneet paikkansa ja asiat sujuvat. Kyllä se arki sieltä vielä tulee, ensi vuonna ainakin!

Nyt otan astiat neitsytpesunsa suorittaneesta astianpesukoneesta ja laitan pari päivää sitten asennetun uunin päälle torttuja varten. Kyllä tämä tästä, hyvä Suomi, suomalaiset ja Suomalaiset (eli me)!