keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Sisukkaasti, suomalainen!

Kyllä tässä on sisua tarvinnutkin, takana on muutama todella rankka viikko remontin ja muuton merkeissä... Isännällä meni useampana yönä melkein aamuun asti, en edes halua muistella kuinka monena. Olen itsekin joutunut ylittämään jaksamisen äärirajoja monta kertaa, lisäksi vielä mummokin väsyi Sisu-poikaa hoitaessaan melko pahasti. Huh huh, ei ikinä enää näitä puserruksia, kiitos!
Viime perjantaina klo 03 isäntä kurvasi pihaan viimeinen muuttolasti kyydissä ja siitä lähtien homma luetaan menneeksi voiton puolelle.
Tekemistä toki riittää vielä paljon; keittiö ja kaikki muutkin ensimmäisenä remontoidut paikat ovat enemmän tai vähemmän kesken ja suurin osa muuttolaatikoista purkamatta, koska tavaroille ei ole paikkoja.
Meillä lienee Ikean tämän hetken suosituin keittiö, Kungsbacka ovia on lähetelty meille ympäri Suomea ja vieläkin ovia puuttuu. 1,5 vuotiaan kanssa elämä ilman kaappien ovia tarkoittaa sitä, ettei kaappeihin ole voinut laittaa mitään. Kuvassa näkyy vanhasta keittiöstä säilytetty yläkaapisto, joka näyttää ihanalta uusilla vetimillä.
Kellarissa odottaa järjetön määrä sellaista tavaraa, mikä ei mahtunut mihinkään ja niiden läpi menee kapea polku saunatiloihin ja pyykkikoneelle. Pyykit kuivuvat olohuoneessa, kun saunassa on vielä menossa putkiremontti (jonka piti valmistua monta viikkoa sitten). Vaikka myytiin ja annettiin pois hirmuinen määrä huonekaluja ja kodintavaraa, on niitä vieläkin liikaa, näemmä.

Kuitenkin, kaikenkaikkiaan, asiat ovat paremmin kuin hyvin. Olemme kotiutuneet uuteen taloon loistavasti, se tuntuu kaiken kaaoksenkin keskellä sopivan meille kodiksi mainiosti. Siellä täällä on jopa kohtia, joissa voi lepuuttaa silmiään.

Olemme päässeet uskomattoman nopeasti sisälle yhteisöönkin. Reposaaressa on hyvin tiivis yhteisö, kaikki tuntevat toisensa ja yhteishenkeä löytyy. Mehän löysimme tämän talonkin somessa tutustumaani saarelaisen avulla ja tänne halutaan uutta väkeä aktiivisesti. Erityisesti lapsiperheet ovat haluttuja asukkaita ala-asteen säilymisen vuoksi. Mutta uskon, että ihan kaikki otetaan lämpimästi vastaan, saari ja saarelaiset halutaan pitää elinvoimaisina.
Tänään aamulla yhteiseen lipunnostoon tulimme kuin vanhat saarelaiset, tunnemme täältä jo niin paljon ihmisiä. Naapurissamme asuu meidän Sisua vajaan vuoden nuorempi poika ja mikä parasta, tulemme juttuun pojan vanhempienkin kanssa erinomaisesti. Kaupassa ja ravintolassa meidät jo tunnetaan ja se on mukavaa. Välillä on hankala muistaa, että olemme asuneet täällä kunnolla vasta alle viikon!

Päästimme tänään kissatkin onnistuneesti ulos, kävivät siellä kaksi kertaa ja suunnistivat takaisin sisälle omin nokkinensa. Varsinkin toinen alkoi jo hyppiä seinille, joten hyvä näin. Kyllä kissa on fiksu eläin.
Kaipaamme stressaavien kuukausien jälkeen kovasti sitä ihan tavallista, normaalia arkea, kodissa jossa tavarat ovat löytäneet paikkansa ja asiat sujuvat. Kyllä se arki sieltä vielä tulee, ensi vuonna ainakin!

Nyt otan astiat neitsytpesunsa suorittaneesta astianpesukoneesta ja laitan pari päivää sitten asennetun uunin päälle torttuja varten. Kyllä tämä tästä, hyvä Suomi, suomalaiset ja Suomalaiset (eli me)!

7 kommenttia:

  1. Hyvältä vaikuttaa teillä, onnea uuteen kotiin!
    T. Tanja

    VastaaPoista
  2. Paljon Onnea uuteen kotiinne! Kivalta kuulostaa alue sekä talo. Ja vielä ne tavaratkin paikkansa löytävät, kaikki ajallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ollaan kyllä niin onnellisia tänne muutosta! Ja talostakin tulee kiva, pikkuhiljaa :)

      Poista
  3. Moi ja onnea uuteen kotiin! Täällä toinen vanhan talon saarelainen suunnittelee remppoja perinteisin menetelmin. Täytyy käydä kurkkaamassa teidän vanhasta blogista vinkit myös mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ja kiitos! Vanhassa blogissa ei ole enää kuin vuoden 2017 jutut, joten remppavinkit lienevät valitettavasti vähissä... Mutta kyllä täällä uudessa kodissakin tulee varmasti eteen jotain, mistä voin vinkkejä jakaa :)

      Poista

♥︎ kiitos kommentistasi ♥︎