sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Juhannusseikkailu

Juhannuksena ilmat suosivat ja vietimmekin aikaa runsaasti Reposaaren ihanalla Takarannalla. Takarannaksi kutsutaan koko saaren ulkomeren puoleista rantaa ja se on kaikkinensa noin kolme kilometriä pitkä. Seuraavaksi kuvakertomus meidän juhannuspäivän pyöräretkestä, joka sijoittui Takarannan kauimmaiselle osalle kodistamme nähden.

Ensimmäiseksi kävimme pienessä Ketaran saaressa. Löysin saaren keväällä poikani kanssa retkeillessä reposaarelaisen alkuasukkaan opastamana ja olin ihan haltioissani paikasta. Nyt oli aika viedä myös mies sinne.
 Reposaaresta Ketaran saareen vie hieno kivistä ladottu silta.
Kivistä ladottu silta koostuu kahdesta osasta, joita yhdistää puinen, joen yli menevä silta. Tuossa puisessa osassa oli vielä katos viimeksi siellä vieraillessani, nyt se oli romahtanut.
Saaressa on ollut pieni talo, joka on palanut käsittääkseni kymmenisen vuotta sitten. Talossa on viimeksi asunut mies runsaslukuisen kissalauman kera.
 Jäljellä on savupiipun ja kivijalan lisäksi talon metallista irtaimistoa.
Porin Matteja talossa on ollut kolme kappaletta. Liekö palo saanut alkunsa jostain niistä..?
 Saaren varsinainen helmi odottaa tämän polun päässä.
 Puuston takana on upea kallioinen ranta avomerelle päin.
 Horisontissa näkyy saari, jossa on kaunis punavalkoinen loisto.
On niin käsittämätöntä ajatella, että jollain on ollut tällainen saari ihan omassa käytössä. Onkohan hyrskyin hymniin kyllästynyt koskaan?
 Kallioiden kupeessa kasvaa upea tyrnipensaikko.
Tässä on hieno paikka ottaa vastaan hyrskyjä uimapuku päällä!
Seikkailtuamme Ketarassa aikamme, jatkamme matkaa. Kivisillalta näkyy läheisessä lahdessa oleva vanha pieni talo, oletan, että Ketaran talo on ollut samantyyppinen kuin se.
 Sillan päässä odottavat pyörämme.
Matka jatkuu pojan pyynnöstä "Merilasirantaan". Se on Räpsöön vanha kaatopaikka, josta löytää hetkessä kourallisen meren sileäksi huuhtomaa merilasia.
Kun merilasia on saatu tarpeeksi iso saalis, suuntamme metsäpolkuja pitkin pullakahville Siikarantaan.
Siikaranta on luonnonkaunis campingalue, jossa pääsee leiriytymään aivan rantaan joko asuntovaunulla tai teltalla. Siellä on myös pieniä mökkejä merinäköalalla. Juhannuspäivänä paikka oli aivan täynnä, mutta tunnelma oli silti hyvin rauhallinen. 
Aiomme harrastaa todellista lähimatkailua ja tuoda Edith -asuntovaunumme retkelle tänne sen valmistuttua. Meiltä Siikarantaan on matkaa reilu kilometri :)

Jälleen kerran mietin, miten epätodellista on asua juuri täällä. Juuri kun luulet kolunneesi saaren kaikki hienot paikat, löydätkin jotain ihan uskomattoman hienoa. Me rakastamme kotisaartamme!

10 kommenttia:

  1. Ketaran talon poltti Reposaaren VPK harjoituksenaan, oli kai purkukunnossa muutenkin.

    VastaaPoista
  2. Ihanat merikuvat, aallot vievät ajatukset mukanaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meri on aina yhtä mukaansa tempaavia ilmestys ♥️

      Poista
  3. On tämä teidän saari vaan niin upea paikka <3

    VastaaPoista
  4. mitä ihanaa tapettia teidän olkkarissa on? keltavihreiltä korsilta näyttävä, mukavan pirtsakka :)

    VastaaPoista
  5. Sattumalta eksyin blogiisi kun etsin Reposaari-vinkkejä! Olen nyt syksyllä pitkästä aikaa tulossa sinne käymään, viimeksi joskus lapsena olen käynyt vanhempien kanssa asuntovaunuilemassa. Ja muistan tuon ns.merilasirannan!! Seikailin isäni kanssa siellä kesälomareissulla ja muistoksi tuli mukaan pieni vihreä merilasin pala. Se on edelleen tallessa muistolaatikossa ja voi kuinka suuri aarre se pienelle lapselle olikaan! Muistaisin että käveltiin Siikarannasta jotain metsäpolkuja pitkin tuonne, sen tarkempaa sijaintia en muista.. Olisipa hauska käydä tuolla nyt tulevalla vierailulla, pitää yrittää jos löytäisin sinne. :)

    - Kaisu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten hieno muisto ja kiva kun pääset verestämään muistoja! Jos kaipaat opastusta tuolle rannalle, laita minulle meiliä supersannas_at_gmail.com, niin laitan sulle kartan!

      Poista

♥︎ kiitos kommentistasi ♥︎