keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Sisukkaasti, suomalainen!

Kyllä tässä on sisua tarvinnutkin, takana on muutama todella rankka viikko remontin ja muuton merkeissä... Isännällä meni useampana yönä melkein aamuun asti, en edes halua muistella kuinka monena. Olen itsekin joutunut ylittämään jaksamisen äärirajoja monta kertaa, lisäksi vielä mummokin väsyi Sisu-poikaa hoitaessaan melko pahasti. Huh huh, ei ikinä enää näitä puserruksia, kiitos!
Viime perjantaina klo 03 isäntä kurvasi pihaan viimeinen muuttolasti kyydissä ja siitä lähtien homma luetaan menneeksi voiton puolelle.
Tekemistä toki riittää vielä paljon; keittiö ja kaikki muutkin ensimmäisenä remontoidut paikat ovat enemmän tai vähemmän kesken ja suurin osa muuttolaatikoista purkamatta, koska tavaroille ei ole paikkoja.
Meillä lienee Ikean tämän hetken suosituin keittiö, Kungsbacka ovia on lähetelty meille ympäri Suomea ja vieläkin ovia puuttuu. 1,5 vuotiaan kanssa elämä ilman kaappien ovia tarkoittaa sitä, ettei kaappeihin ole voinut laittaa mitään. Kuvassa näkyy vanhasta keittiöstä säilytetty yläkaapisto, joka näyttää ihanalta uusilla vetimillä.
Kellarissa odottaa järjetön määrä sellaista tavaraa, mikä ei mahtunut mihinkään ja niiden läpi menee kapea polku saunatiloihin ja pyykkikoneelle. Pyykit kuivuvat olohuoneessa, kun saunassa on vielä menossa putkiremontti (jonka piti valmistua monta viikkoa sitten). Vaikka myytiin ja annettiin pois hirmuinen määrä huonekaluja ja kodintavaraa, on niitä vieläkin liikaa, näemmä.

Kuitenkin, kaikenkaikkiaan, asiat ovat paremmin kuin hyvin. Olemme kotiutuneet uuteen taloon loistavasti, se tuntuu kaiken kaaoksenkin keskellä sopivan meille kodiksi mainiosti. Siellä täällä on jopa kohtia, joissa voi lepuuttaa silmiään.

Olemme päässeet uskomattoman nopeasti sisälle yhteisöönkin. Reposaaressa on hyvin tiivis yhteisö, kaikki tuntevat toisensa ja yhteishenkeä löytyy. Mehän löysimme tämän talonkin somessa tutustumaani saarelaisen avulla ja tänne halutaan uutta väkeä aktiivisesti. Erityisesti lapsiperheet ovat haluttuja asukkaita ala-asteen säilymisen vuoksi. Mutta uskon, että ihan kaikki otetaan lämpimästi vastaan, saari ja saarelaiset halutaan pitää elinvoimaisina.
Tänään aamulla yhteiseen lipunnostoon tulimme kuin vanhat saarelaiset, tunnemme täältä jo niin paljon ihmisiä. Naapurissamme asuu meidän Sisua vajaan vuoden nuorempi poika ja mikä parasta, tulemme juttuun pojan vanhempienkin kanssa erinomaisesti. Kaupassa ja ravintolassa meidät jo tunnetaan ja se on mukavaa. Välillä on hankala muistaa, että olemme asuneet täällä kunnolla vasta alle viikon!

Päästimme tänään kissatkin onnistuneesti ulos, kävivät siellä kaksi kertaa ja suunnistivat takaisin sisälle omin nokkinensa. Varsinkin toinen alkoi jo hyppiä seinille, joten hyvä näin. Kyllä kissa on fiksu eläin.
Kaipaamme stressaavien kuukausien jälkeen kovasti sitä ihan tavallista, normaalia arkea, kodissa jossa tavarat ovat löytäneet paikkansa ja asiat sujuvat. Kyllä se arki sieltä vielä tulee, ensi vuonna ainakin!

Nyt otan astiat neitsytpesunsa suorittaneesta astianpesukoneesta ja laitan pari päivää sitten asennetun uunin päälle torttuja varten. Kyllä tämä tästä, hyvä Suomi, suomalaiset ja Suomalaiset (eli me)!

maanantai 20. marraskuuta 2017

Meri, meri, meri

Muuttoon on tasan viikko ja käynnissä on täysi taistelu aikaa vastaan... keittiö on vaiheessa, talo täynnä remonttitarvikkeita ja tavaroiden pakkaaminenkin nykyisessä kodissa vielä kesken. Kaiken tämän keskellä otin pienen breikin remontista ja kävelin perjantaina Takarannalle. Olin haaveillut rannalla käymisestä jo pitkään, mutta nyt sinne oli pakko päästä kun voimakas tuuli kävi lännestä ja meren pauhun kutsua ei voinut olla kuulematta.

Päätin testata, miten rantaan pääsee suorinta reittiä tonttiimme rajoittuvan metsän läpi.
Takapihallamme on portti, josta pääsee metsään. Ilokseni huomasin, että vaikka meidän porttia ei ole varmaan käytetty vuosikymmeneen, naapurin polku on aktiivisessa käytössä.
Meidän täytyykin raivata vain viisi metriä polkua omalta portilta päästäksemme sujuvasti tälle polulle.
Polku tulee yleiselle tielle...
...ja ihan hetken päästä olinkin jo rannalla! Portiltamme rantaan käveli viidessä minuutissa, ihan järjettömän hieno juttu asua näin lähellä merta. Tulin rannalle juuri kun surffaajat olivat lopettaneet, se harmitti vähän, mutta varmasti näen heidät vielä.

Olen käynyt rannalla tuulisella ilmalla nyt muutaman kerran ja joka kerta sydän on pakahtua tästä näystä ja kuulemasta. Nytkin piti ihan ääneen hokea itselleni "jestas sentään", "on se mahtava" tms. lauseita. Miten tuo meri voikin olla minulle niin tärkeä asia, Savossa varttuneelle, en tiedä.

Olin niin onnellinen tuossa hetkessä. Halusin huutaa, että "minä asun täällä kohtaaaaaaa", mutta en kehdannut surffaajien kuullen :)

Yritän joskus saada tämän saman tarinan videolle, tämä pitäisi näyttää teille äänen kera. Meri on upea ja sen vuoksi me Reposaareen muutamme. Nyt pitää vaan jaksaa painaa vielä hetki, paratiisi odottaa meitä!

tiistai 31. lokakuuta 2017

Selvät sävelet

Uuden kodin sisustaminen on tuntunut selkeältä hommalta. Huomaan jo nyt, muutamia 50-luvun kalusteita taloon tuotuamme, että ne todellakin sopivat mittasuhteiltaan täydellisesti samanikäiseen taloon. Meillä on jonkun verran noita 50-luvun kalusteita ja säilytimmekin ne kaikki.
Kuva kohta entisestä kodista.
Myimme suuren määrän vanhempia ja isompia kalusteita, jotka eivät olisi tähän taloon sopineet tyylinsä tai kokonsa vuoksi. Reilu vuosi sitten hankittu Howard sohva onkin ainoa raskaan näköinen huonekalu, jonka taloon tuomme ja vähän jännittää, onko se liian iso. Luulen, että huomaamme ensimmäisen talven aikana, mitkä kalusteet talossa toimivat ja mitä joudumme vielä myymään pois. Pienet neliöt pakottavat kyllä miettimään kalusteet tosi tarkasti, kun varastointitilojakaan ei juuri ole. Mukavan haastavaa :)

En kuitenkaan halua sisustuksesta täysin 50-lukulaista, vaikka se kieltämättä kovasti houkuttaakin. Haluan säilyttää mahdollisuuden laittaa huoneisiin ihan mitä vaan, keksiä niihin jotain yllättävää twistiä. 

Värimaailmakin tuntuu helpolta päätökseltä. Haluan käyttää harmaalla murrettuja sävyjä, en kuitenkaan pastellisia vaan vahvempia. Mies tykkää onneksi visiostani, mehän teemme kaikki sisustuspäätökset yhdessä. Keittiön suunnitelmassa tuota maailmaa onkin hyvin esillä ja kotimme alakerran väripaletti voisi näyttää tältä:
Lisäksi sopivasti mustaa tuomaan särmää ja kermanvalkoista raikastamaan. Yläkerta on oma lukunsa, se on melko hyvin säilyneessä alkuperäisessä asussa ja tulemme sen niin säilyttämäänkin. Tosin senkin värimaailmaan tämä paletti istuu hyvin.

Jännä tunne on tämä, kun kaikki valinnat tuntuvat tosi helpoilta. Näen sen merkkinä siitä, että tämä talo on todellakin se oikea, jota kohti on kuljettu!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Niitä kuuluisia yllätyksiä

Vanhaa taloa remontoidessa tulee aina eteen yllätyksiä ja oman kokemuksen perusteella ne ikävät yllätykset liittyvät aina tehtyihin peruskorjauksiin. Niin tälläkin kertaa, onneksi ei kuitenkaan mitään vakavaa, mutta tiukka aikataulu keittiön remontin suhteen tiukentui entisestään.

Aioimme vain pintaremontoida keittiön seinät, eli maalata ja tapetoida suoraan lastulevyn päälle juuri aikataulun vuoksi. Halusimme kuitenkin ensin varmistaa, mitä ulkoseinät ovat syöneet. 

No nehän olivat syöneet styroksia! Kaikkea sitä lisäeristämisen nimissä on tehtykin... Lastulevy ulkoseinissä olisi ollut sekin vähän niin ja näin meille perinnekorjausta ihannoiville, mutta löydön myötä ei tarvitse miettiä niidenkään kohtaloa enää... Ei tämä nyt mikään hengenvaarallinen viritys ole, mutta perinnekorjauksen hengessä ehdoton ei.

Eli jos tämän nyt kääntää positiiviseksi, niin saadaanpa nyt sellainen hengittävä seinärakenne, mikä on meille tuttu ja turvallinen. Seiniin tulee joko uudet huokolevyt tai oikein hyvällä tuurilla vanhat huokolevyt ovat styroksin alla valmiina.

Seinien purkamisen myötä uusiksi menee myös sisäkatto, nykyinen Haltex tyyppinen levytys kun ei yletä uusien (tai vanhojen) seinien reunoihin asti. Nykyinen sisäkatto olisi ollut ihan ok, olisimme muuten pitäneet sen, mutta saamme nyt kauniimpaa ritiläkuvioista Haltexia tilalle.

Sama seinärakenne lienee muuallakin alakerrassa, kun sisäseiniä on selvästi tuotu sisäänpäin myöhemmin. Niiden kimppuun ryhdymme kuitenkin joskus myöhemmin, nyt pitää hoitaa tuo keittiö valmiiksi, niin pääsemme muuttamaan mahdollisimman valmiiseen kotiin siltä osin.
Toinen yllätys ei liittynyt peruskorjauksiin, vaan talon alkuperäisiin osiin. Talossa ei ole nimittäin koskaan ollut lautalattioita, vaan lattiassa on raakalauta, levytys ja alakerrassa kaksi kerrosta muovimattoja, joista tuo vihreä on alkuperäinen ns. halpalinoleumi. Kuvassa vasemmalla koeporaukset; keittiön seinä ja olohuoneen lattia.
Otamme ennen muuttoa alkuperäisen maton esiin, se on kuitenkin kivempi kuin tuo päällä oleva hyvin muovinen koivujäljitelmä. Alkuperäinen voi olla ihan hienokin, riippuu missä kunnossa matto on.
Alkuperäinen matto puuttuu varmasti entisen makuuhuoneen ja olohuoneen seinään tehdyn aukon kohdalla, keksitään siihen sitten joku viritys... Näiden huoneiden ulkoseinien uusimisen myötä teemme huoneisiin lautalattiat, sitten myöhemmin.

Keittiöön tulee valkoinen korkkilattia, mielestämme se on keittiössä käytännöllisempi kuin lautalattia.
Tällaista perusremppameininkiä talolla muuten. Vasen kuva keittiöstä, keskimmäinen kuva entisestä vessassa, tulevasta suihkusta ja oikea on tulevasta vessasta. Näiden tilojen lisäksi ensimmäisen aallon remontissa tehdään yläkerran vessa. Näistä kaikista lisää aikanaan, kun alkavat valmistumaan.

Meillä on siis palkattua työvoimaa suihkun, vessojen, putkien ja sähköjen parissa touhuamassa, huomenna työt alkavat heidän osalta. Me purimme itse pinnat ja poistimme purut lattioista. On ihan superluksusta, kun joku muu tekee remonttia, vaikka itselleni on onneksi taas syttynyt se kadoksissa ollut remonttikipinä uuden talon myötä. Nautin jopa purujen poistosta, tosin sain samana päivänä tapetoida tuon vessan seinän palkkioksi :)

Kaipaatte varmasti jo kovasti kokonaisvaltaisempaa talon esittelyä, mutta teen sen vasta sitten kun olemme muuttaneet ja olen saanut vähän paikkoja järjesteltyä. Tulee nätimpiä kuvia niin. Olemme viettäneet talolla jo yhden yön ja silloin tuli vähän laitettua omia juttuja tuonne.

Talon hallinta on kokonaan meillä keskiviikosta lähtien ja se tyhjennettiin menneenä viikonloppuna entisten asukkaiden tavaroista. Meidän grande muutto on 27.11, mutta viemme aina tavaraa remppareissuilla. Välimatkaa nykyisen ja uuden talon välillä on sellaiset 80 kilometriä, joten kyllä tuossa saa ajella tunnin jos toisenkin.

Remppakuulumisiin!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Keittiösuunnitelma

Kuten tuossa ensimmäisessä postauksessa kerroin, teemme taloon pikaisesti uuden keittiön, suihkun ja wc:t sekä putkiremontin.

Aloitetaan tämän blogin rempparaportit keittiöstä, josta on olemassa suunnitelmat muuallakin kuin omassa päässä.

Keittiö on remontoitu edellisen kerran 1970/80 -luvulla ja se menee lähes kokonaan uusiksi, mutta kierrätämme kuitenkin muutaman osan siitä omaan versioomme. Talossa on menossa vielä loppusiivous, mutta otin nämä ennen kuvat jo tänään, kun kokemuksesta tiedän niiden helposti unohtuvan sorkkarauta kädessä :)

Toinen seinusta näyttää nyt tältä:
Tältä seinustalta säästämme tuon yläkaapin, se on hyvässä kunnossa ja mielestämme kauniin värinen. Tuossa kuvassa se näyttää ehkäpä vaaleanruskealta, mutta on enemmän vanha roosa. Kaapistot on tehnyt talon rakentanut mies, eli talon ensimmäinen isäntä. Kaikesta päätellen hän on ollut taitava kirvesmies ja puuseppä.

Tässä suunnitelmamme:
Ostamme keittiön uudet kaapit Ikeasta. Mustat Kungsbacka ovet on tehty kierrätysmateriaalista, joka osaltaan vaikutti päätöksemme, mutta toki valitsimme ne ulkonäkö edellä. Vetimet ja tasot ovat tammea. Pallovalaisimet kierrätämme talon vessoista. Välitiloihin tulevat valkoiset 10x10 laatat tiililadonnalla ja luultavasti saumattomana. Seinät tapetoimme Pihlgren & Ritolan vaalean vihreällä Poikilo tapetilla, jota jäi kaksi rullaa yli nykyisen talomme remontista.

Toinen seinusta näyttää nykyisin tältä:

Ja tässä suunnitelmamme:
Nykyisestä keittiöstä kierrätämme tiskialtaan, tuollainen vanha kunnon tiskipöytä on ollut toiveissamme siitä lähtien, kun saimme lapsen. Lapsen myötä on niin paljon enemmän käsin tiskattavaa ja kuivatettavaa astiaa ja kattilaa, että tuollainen peltitaso tuntuu kätevältä.

Liesituuletin asia on vielä vähän kesken. Minun mielestä olisi taas tuore tapa tehdä se integroituna kaapistoon ja isäntäkin on siihen ainakin melkein suostunut. Häntä mietittyttää lähinnä Ikean tuulettimen tehokkuus ja noiden yläkaappien asettelu.

Meillä on ensi viikko remppa- ja pakkauslomaa ja sorkkarauta alkaa heilumaan ensimmäisenä vessoissa ja kylppärissä, jotka puramme lähes kokonaan uusia juttuja varten. Sovimme tänään näiden tilojen remontista todella lupaavan tuntuisen remppamiehen kanssa, joka tekee kylppärin avaimet käteen hommana ja vessat niin, että laitamme niihin itse pinnat. Remppamies hoitaa myös putkarin ja sähkärin, mikä on aivan luksusta! Molempia tarvitaan tietenkin myös keittiön remontissa, jonka hoidamme itse muilta osin.

On tämä uuden aloittaminen aina niin kutkuttavaa!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Alku

Reposaari

Vuonna 2012 kävin mieheni Samin kanssa ensimmäistä kertaa Porin Reposaaressa ja ihastuimme siihen heti. Vuosien saatossa ihastus kasvoi pakahduttavaksi rakkaudeksi ja tänä keväänä tuli sellainen olo, että meillä ei ole kertakaikkiaan muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa sinne mahdollisimman nopeasti. En ole ikinä ennen kokenut mitään paikkaa yhtä vahvasti kuin Reposaarta ja onneksi miehellä on ihan samanlainen tunne. Minun ja mieheni lisäksi saarelle muuttavat 1-vuotias poikamme Sisu sekä kissamme ja koiramme. Ja minun nimi on Sanna :)

Vanha kotimme, kovalla työllä pelastettu Riuttalan koulukaan ei ollut esteenä, halu päästä Räpsööseen (kuten paikalliset Reposaarta kutsuvat) oli niin kova. Nyt kun vanha kotimme on myyty ja uusi ostettu, unelmamme täyttyy ihan pian, muutto on marraskuun loppuun mennessä. En oikein tiedä miten osaisin tunnelmia kuvata... tätä on vielä niin hankala käsittää, näin ison unelman toteutumista.

Reposaaresta aion kirjoitella tänne blogiin säännöllisesti, sitä mukaa kun itsekin uuteen kotisaaremme tutustumme. Tässä kuitenkin linkki Reposaari-yhdistyksen sivulle, jos kiinnostuit saaresta enemmän jo nyt.
Talo

Uusi kotimme pääsi yllättämään meidät. Olimme menossa katsomaan isoa kivitaloa ja sovimme tämän rintamamiestalon näytön samalle kerralle. Olimme varmoja, ettemme "mahdu" näin pieneen taloon, mutta koska meille sopivia taloja oli niin vähän tarjolla, päätimme käydä katsomassa kaikki mahdolliset paikat. Etsimme korkeintaan 60-luvulla rakennettua taloa, jossa olisi mahdollisimman paljon alkuperäistä jäljellä.

Talolla tapahtui sitten se jokin, tuli se tunne,  mikä on pakko tulla, jos talosta meinaa kodin tehdä. Kellarikerros ja yläkerta ovat alkuperäisessä kunnossa, keskikerros lähinnä 70-luvulta, mutta ei mitenkään pahasti pilattu. Talo on hyvin pidetty ja olemmekin vasta sen toiset omistajat. Meitä odottaa kuitenkin nopealla aikataululla hoidettava putkiremontti ja samalla laitamme uusiksi wc:t, suihkun ja keittiön, yritämme saada nämä tehtyä ennen muuttoa.

Muuttaminen isosta koulusta pienehköön rintamamiestaloon ei ole aivan yksinkertaista ja olemmekin myyneet paljon huonekaluja ja muuta tavaraa. Mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että pieni on luksusta. Pienen talon remontointi, kunnossapito ja lämmitys on niin paljon helpompaa kuin ison. Tästä aihepiiristä tulen varmasti kirjoittamaan paljon.
Blogin nimi

Olen pitänyt lapsuudesta asti merimieslauluista ja tiesin heti, että blogin nimi löytyy niistä. Siispä selasin isäni antamia Suuri toivelaulukirjoja ja sieltä löytyi tämä "hyrskyin hymni soi" Aallokko kutsuu -nimisestä kappaleesta. Blogin nimeksi "Hyrskyin hymni soi" käy erinomaisesti, talomme pihaan nimittäin kuuluu meren pauhu hyvin selvästi, onhan se vain kapean metsäkaistaleen erottamana avomerestä.
Bloggaajanimi

Halusin uuden elämän, talon ja blogin myötä myös uuden bloggaajanimen. Riuttalan koulun remontointi vaati supervoimia, mutta enää minun ei ole pakko olla mitään tavallista enempää. Uuden bloggaajanimen keksiminen oli tosi vaikeaa, mutta kokeilen nyt tätä Ankkurinappina olemista. Pidän nimessä vielä mukana SuperSannankin, etteivät kaikki bloggaajavuosina hankitut tuttavuudet katoa bittiavaruuteen :)

Meidän koulun myynti meni hieman dramaattiseksi ja saadakseni öisin unta kuuntelin uutta Mielensäpahoittaja -kirjaa äänikirjana. Toivomaani uutta elämäntapaa kuvaa osuvasti kirjassa ollut lausahdus "ordinarius sufficit -tavallinen riittää". Kuuden vuoden remonttiponnistuksen jälkeen toivomme sellaista ihan tavallista elämää, johon kuuluu sopivassa suhteessa talon huoltamista sekä perheen ja ystävien kanssa vietettyä vapaa-aikaa. Mietimme pienen hetken jopa kerrostaloon muuttamista, mutta huomasimme pian, että ajatus täysin toimettomasta asumisesta alkoi ahdistamaan kovasti!

Tästä se siis lähtee, uusi elämämme Reposaaressa! Tervetuloa mukaan!