lauantai 29. joulukuuta 2018

Luovahuone


Vihdoin ja viimein aurinko sekä minä olimme samaan aikaan kotona! Pääsin siis kuvaamaan pari viikkoa sitten valmistuneen kakkosolohuoneen, jota kutsumme luovaksi huoneeksi. Nimen on tarkoitus kuvastaa huoneen käyttötarkoitusta, eli siellä kaikki perheenjäsenet voivat harrastaa haluamiaan asioita, kuten musisoida, ommella, piirtää, leikkiä jne... Huoneen pöytä toimii myös ruokapöytänä silloin, kun meillä on vieraita, koska keittiön pöydän ääreen mahdumme vain me kolme.
Huone on rintamamiestalon entinen makuuhuone, joka sijaitsee perinteisesti keittiön ja olohuoneen välissä. Talon rakentanut edellinen omistajaperhe on avannut huoneen olohuoneeseen luultavasti 60-luvun lopussa, jolloin on luovuttu yläkerran vuokraamisesta ja perheen makuuhuoneet ovat siirtyneet sinne.

Me teimme huoneeseen pikaremontin, joka sisälsi seuraavat vaiheet:

1. Kipsi-uretaanilevyjen poisto ulkoseinistä, seiniin jäi alkuperäiset huokolevyt.
2. Vanhojen vinyylilattiakerrosten poistaminen.
3. Seinän ja lattian välisen raon tilkitseminen.
4. Uuden korkkilattian asennus alkuperäisen kovalevyn päälle.
5. Seinien maalaaminen vanhan tapetin päälle. Tuossa alla olevassa kuvasarjassa näkyy millainen tapetti pohjalla oli ja miten käytin liisteröityä sanomalehteä rakojen peittämiseen. Sanomalehti on kyllä perinnekorjaajan yksi tärkeimpiä materiaaleja :)
Huoneesta puuttuvat vielä katto- ja ikkunalistat, mutta muuten se on valmis. Tämä muutos on jollain tapaa kuitenkin väliaikaisen tuntuinen, jossain kohtaa nuo seinät tapetoidaan ja kattomateriaali uusitaan, mutta niillä ei ole lainkaan kiire nyt. Tästä tuli aika ihana! Luulen, että tulen keksimään tänne vielä jotain jännää, kunhan hetken huonetta makustelen.
Materiaalit ja välineet luovuuden toteuttamiseen säilytetään vanhassa pukukaapissa, se odotteli oikeaa paikkaa kuistilla ja aika tasan vuosi muutosta päätyi tähän. Kunhan isäntä saa tehtyä siihen hyllyt, voisin esitellä sisällönkin.

Ostimme jo maalin Tikkurilan Vuono -sävyssä pukukaappia varten, mutta emme olekaan enää maalaamisesta niin varmoja. Valkoisena se on kuitenkin kivan raikas tuolla huoneen pimeimmässä nurkassa. Vuonolla voisi sen sijaan maalata pöydän, joka ei tosin tule jatkossa olemaan tämä kuvissa näkyvä, vaan jo maalattu (eli valmiiksi "pilattu") 50-luvun pöytä.
Keittiön verhoista löytyvä koralli jatkaa hauskasti seinien värimaailmaa keittöön.
Maalasin leikkinurkkauksen mintulla, koska halusin sen erottuvan jotenkin muusta huoneesta. Seinälle ei pitänyt tulla tuota isoa karttaa, mutta koska seinäpinnan kaikki epätasaisuudet erottuivat tuossa kohtaa maalin alta niin selvästi, oli tuo kartta pakko laittaa peittämään lähes koko tyhjä seinä. Sain idean tuon katonkin maalaamiseen keväällä ilmestyneestä Deko-lehdestä.

Kelim-matto ostettiin leikkimatoksi. Lelulaatikot ovat Lego merkkiset ja olen ostanut ne käytettynä. Tuo aiemmin syksyllä Kontista ostamani Ikean PS 2014 kulmahylly on aivan täydellinen huoneen värimaailmaan.
Piano siirtyi edellisestä paikasta vastakkaiselle seinälle. Alunperin sen viereen piti sijoittaa kontrabasso, mutta tuo jakkaralla oleva traakkipuu näytti niin kivalle tuossa, että se sai jäädä siihen ja basso jäi vielä etsimään paikkaansa.
Ruokapöydän yläpuolella oleva Sanka -valaisin on kulkenut mukanani noin 15 vuotta, välillä se on varastossa ja välillä pääsee taas esille. Tähän huoneeseen sopisi joku villimpikin valaisin, mutta ehkä toisaalta tuo valaisin tuo hyvää kontrastia ja ryhtiä.
Seinien korallin valitsimme jo alkuvuodesta, jolloin maalasimme sillä kokeeksi yhden seinän. Se on mahtava energinen väri, tuskin maltan odottaa sen täyttä hehkua kevät- ja kesäauringossa!

torstai 13. joulukuuta 2018

Lattia!


Tänään oli vihdoinkin sen verran valoa ja aikaa, että sain kuvattua toissa sunnuntaina olohuoneeseen asennetun korkkilattian. Lattia on asennettu myös olohuoneen jatkeeseen luovaan huoneeseen, jonka remontti on ihan loppusuoralla ja teen siitä postauksen välipäivinä.
Todella pimeä vuodenaika yhdistettynä lapsen varsin pahaksi äityneeseen uhmaikään asettaa haasteita kodin kuvaukselle. Nyt sain lapsen lahjottua hetkeksi iPadin ääreen, että sain kuvata. Lapsonen on ollut pitkään kipeänä, joten aika känkkäränkkäistä tämä viime aikainen taival on ollut.
Lattian asennus sujui kuitenkin melko mallikkaasti, isäntä asensi ja minä viihdytin parhaani mukaan lasta. Näiden huoneiden asennustyöt veivät kaksi sunnuntaita ja suurin homma taisi olla kalusteiden siirtelyssä. Vielä olisi jäljellä eteinen ja sen myötä alakerran lattiat ovat valmiit. Eteinen hoitunee välipäivinä, joten kauan ei tarvitse sitäkään odotella.

Olemme saaneet testata tätä samaa lattiaa keittiössä jo vuoden verran ja olemme olleet siihen tyytyväisiä. Täytyy sanoa, että olohuoneet näyttävät ihanan raikkailta tämän vaalean lattian myötä!
Kuvasin vähän muitakin juttuja olohuoneesta, on niin vapauttavaa, kun ei tarvitse enää miettiä vanhaa epäsiistiä lattiaa kuvatessa. Kuvassa näkyy vanha petroolilämmitin, josta poistin petroolisäiliön ja laitoin tilalle kynttilän Jovela -blogista inspiroituneena.
Kelluvan kaapiston ympäristö on muokkautunut edellisestä postauksesta, hyllylle on tullut tavaraa ja television yläpuolelle aurinkopeili. Myös antiikkinen hevonen löysi paikkansa kaiuttimen päältä.
Ostin aurinkopeilin Keltainen kahvipannu -blogin Pauliinalta ja se tasapainottaa kivasti seinän painopistettä television yläpuolelle.
Sohvapöydällä poltetaan uhmaikäisen niin salliessa tuikkuja kahdessa merilasilyhdyssä. Tein lyhdyt niin, että Iittalan lasitölkin sisällä on pienempi lasimaljakko ja merilasi on näiden kahden välissä. Merilasi on meren sileäksi hiomaa lasia, jota täältä Räpsöön rannoiltakin löytyy.
Olen ehtinyt laittaa joulua kotiin ihan vähän, enkä mitenkään hirveästi aio laittakaan. Nämä Iittalan lasipallot ostin ihan uutena, ne ovat vaan niin hienot. Pimeän tullen tuossa oksassa on valot. Pihalla Edith -vaunu on saanut myös omat talvisomisteet.

Leppoisaa joulun odotusta kaikille, palaan uuden postauksen kera välipäivinä!

perjantai 16. marraskuuta 2018

Syysvärejä & Edith

Otin pihastamme kuvia aika tasan kuukausi sitten, silloin kuin pihavaahteramme oli kauneimmillaan. Kuvat ovat nopeasti epäkurantteja, mutta toisaalta nyt lehdettömään aikaan on kiva muistella vielä hetki sitten ollutta ruskaa.
Vaahteran takaa pilkottaa ihana Edith, heinäkuussa hankkimamme vintageasuntovaunu, jonka tulette varmasti näkemään täällä blogissa vielä monta kertaa!
Se on kunnostettava täysin ennen tien päälle pääsemistä, mutta pääsimme jo hyvin fiilistelemään tulevia seikkailuja tässä pihassa kesän aikana.
Ehdostimme kesän aikana hieman talon ulkopuoltakin. Mies korjasi osin lahonneet rappuset ja vaihdoimme ulko-oven kauniimpaan, ilmaiseksi saatuun oveen. Myös talon rännit vaihdettiin. Kokeilimme sisäänkäynnin yhteyteen uutta talon väritystä, jota nyt makustelemme talven yli.
Ovi jää punaiseksi, se on varmaa, mutta voi olla, että muut värit menevät vielä uusiksi. Laitan ennen-jälkeen kuvia ensi kesänä, kun ulkomaalausprojekti etenee toivottavasti lopullisiin väreihinsä. Myös kissat saivat oman sisäänkäyntinsä kuistille, kuten huomaatte :)
Talomme pihan perältä katsottuna.
Pihatien toisella reunalla kasvaa seitsemän omenapuuta kauniiseen riviin istutettuna. Tässä vielä muutama kuva muistoksi tästä ensimmäisestä syksystä täällä:


Toivottavasti saamme pian hieman lunta ja pakkasta, nyt on ollut vähän liian harmaata. Tosin minua ei harmaus kamalasti haittaa, mutta väsyttää se kyllä hieman. Tällä viikolla on ollut pari aurinkoista päivää ja oi, miten se virkistääkin!
Hyvää viikonloppua!

lauantai 10. marraskuuta 2018

Töissä löytöjen keskellä

Maljakko (8€) Kontista.
Olen ollut nyt 2,5 kuukautta töissä SPR Kontissa ja kyllä se lahjoitettuna tulevan tavaran määrä jaksaa edelleen hämmästyttää. Meille tulee myös paljon lahjoja, jotka ovat edelleen paketeissaan, joten ajattelinkin nyt joulusesonkina herätellä miettimään muutamaa asiaa jouluostoksilla:

* onko lahja tarpeellinen ja käyttäjälleen mieluinen?
* saisiko sen käytettynä?
* jos haluat ostaa uutta: voiko sen syödä, juoda, polttaa tai onko se maatuvaa ainetta?

Alamme rakentamaan Porin Kontin joulua maanantaina ja torstaina on Joulun avajaiset. Voin kertoa, että ainakin sisustustavaraa (olen töissä sisustus- ja astiaosastolla) on tarjolla runsaasti ja tavara on monipuolista ja laadukasta. Joulukoristeita on tarjolla paljon. Joulumaailmasta tulee varmasti upea, otan sitten torstaina kuvia Instagramin puolelle.
Ryijymatto (35€) ja valoverhot (8€) Kontista.
Itse olen viettänyt koko syksyn aikamoista kulutusjuhlaa Kontissa. Olen ennenkin ostanut paljon tavaraa käytettynä ja nyt tämä työkokemus vaan vahvistaa käsitystäni siitä, että ihan kaikkea saa käytettynä, turha ostaa uutta. Etenkin jos niitä löytöjä on aikaa odotella vähän, ne tulevat eteen ennemmin tai myöhemmin. Perheen vaatteita olen ostanut Kontin lisäksi Tori.fistä, etenkin pojalle, kun ne tarpeet tulevat monesti niin nopeasti eteen. Mutta esimerkiksi monta vuotta haaveillun kivan villakangastakin tiedän löytäväni joku päivä Kontista, se tulee sinne kyllä, kun on sen aika.
Käsinkirjottu pöytäliina (12,50€) ja vanha taulun kehys (1€) Kontista.
Olenkin ottanut tämän kulutusjuhlani sillä asenteella, että ostan nyt työpestini aikana mieluista tavaraa niin paljon kun sitä eteeni tulee, koska tuskin milloinkaan muuten tulen käymään viitenä päivänä viikossa Kontissa löytöjä saalistamassa :) Vaikka toki harkiten ostan, yksi sohvapöytä huti pääsi alkuhuumassa tulemaan, mutta sain sen eteenpäin saarelaiselle. Pieneen taloon ei onneksi mahdu rajattomasti tavaraa ja se on hyvä niin!
Ikea PS 2014 kulmakaappi (10€) Kontista.
Postauksen kuvissa näkyy tänä syksynä Kontista ostamiani löytöjä hintoineen (tämä postaus ei ole yhteistyöjuttu, vaan ihan omia kokemuksiani työpaikastani).

maanantai 22. lokakuuta 2018

Boheemi Reposaari

Oi mistä alkaisin tämän hienon kotisaaremme esittelyn täällä blogissa... sitä olen kovasti miettinyt, kun täällä on niin paljon kaikkea ja Reposaaresta kertovat jutut täytyy jakaa moneksi eri postauksiksi. 

Sitten keksin: aloitan esittelyn yrittämällä kuvata kaikkea sitä, mihin me täällä ihastuimme ensimmäisellä käynnillämme juhannuspäivänä 2012. Vaikka vuodenaika on eri, luulen, että pääsin näillä viikko sitten parhaaseen ruska-aikaan ottamallani kuvilla oikeastaan paremmin asian ytimeen. Nimittäin siihen boheemiin puoleen, joka meitä sai meidät rakastumaan tähän saareen.
Tarina alkaa Sillalta. Reposaareen saavutaan useimmiten "ison sillan" kautta, joka on 50-luvulla rakennettu kiinteä yhteys mantereelle.
Reposaaren silhuetti näkyy komeasti sillalta ja sen yli ajettaessa tulee monelle saarelaiselle kotoisa olo, vaikka sieltä on matkaa saarelle vielä 10 kilometriä.
Sillan jälkeen pengertie kiertää hevosenkengän muotoisena saarelle. Kuvassa vasemmalla näkyy Mäntyluodon satama, siitä oikealle Räpsöön suntti, eli väylä satamaan, aallonmurtaja ja sitten itse saari.
Saarelle saapuessa useimmat ajavat joko Kirkkokadulle tai Satamapuistoon (kuvassa). Näistä molemmista kaduista riittää kuvattavaa omiin juttuihinsa, joten en esittele niitä nyt tarkemmin.
Satamapuistosta löytyvät saaren vanhimmat ja upeimmat huvilat, joista lupaan ottaa kuvia myöhemmin.
 Satamapuiston varrella on myös Kaupparannan venepaikat.
Merry Monk niminen gastro pub ei ainakaan vähentänyt ihastustamme saareen, vaan saattoi jopa vaikuttaa muuttohaluumme suurestikin. Aivan mahtava paikka, joka sekin ansaitsee ihan oman postauksensa!
Kaupparannasta matka jatkuu kohti Kalasatamaa. Reposaaren juuret ovat vahvasti teollisuudessa; täällä oli aikoinaan satama, telakka ja saha.
Satama nostureineen on siirtynyt näköetäisyydelle mantereen puolelle Mäntyluotoon, mutta telakan ja sahan toiminta ovat loppuneet.
Kalasatama täällä kuitenkin on ja etenkin sen ympäristössä näkyy minusta hienosti vanha rosoinen meininki. Kuvassa näkyy vanha luotsiasema, joka on Kalasataman alueella.
Kalasatamasta siirrymme Luotsikadun puutaloidylliin... tämä on yksi suosikkikatuni saarella ja teen siitäkin oman postauksen jossain kohtaa.
 Kiva näkymä erään talon portilta.
Reposaaresta boheemin tekee myös hyvin erilaiset ja erikuntoiset talot. On ihastuttavia huvikumpuja ja sitten ihanasti rempallaan olevia taloja.
Täällä kaikki on sallittua ja ne rempallaan olevat talot tekevät saaresta juuri sellaisen rennon paikan, jossa naapurit eivät luo paineita talojen kunnostamiseen.
Tämä liikehuoneisto lienee jokaisen kahvilasta tai putiikista haaveilevan märkä uni, myös minun :)
Paloasema. VPK:n hallitsemaan asemaan kuuluu myös upea juhlatalo ja funkkistyylinen varasto, nämä näette sitten aikanaan Kirkkokadusta kertovassa postauksessa.
Oman viehätyksensä tuo myös pääosin hiekkapäällysteiset kadut, tässä meidän rintamamiestalo voittoinen kotikatumme.
Parasta on kuitenkin joka puolella läsnä oleva meri.
Tässäpä ensimakua Reposaaresta, palaan aiheeseen varmasti useamman kerran tässä blogissa!