perjantai 16. marraskuuta 2018

Syysvärejä & Edith

Otin pihastamme kuvia aika tasan kuukausi sitten, silloin kuin pihavaahteramme oli kauneimmillaan. Kuvat ovat nopeasti epäkurantteja, mutta toisaalta nyt lehdettömään aikaan on kiva muistella vielä hetki sitten ollutta ruskaa.
Vaahteran takaa pilkottaa ihana Edith, heinäkuussa hankkimamme vintageasuntovaunu, jonka tulette varmasti näkemään täällä blogissa vielä monta kertaa!
Se on kunnostettava täysin ennen tien päälle pääsemistä, mutta pääsimme jo hyvin fiilistelemään tulevia seikkailuja tässä pihassa kesän aikana.
Ehdostimme kesän aikana hieman talon ulkopuoltakin. Mies korjasi osin lahonneet rappuset ja vaihdoimme ulko-oven kauniimpaan, ilmaiseksi saatuun oveen. Myös talon rännit vaihdettiin. Kokeilimme sisäänkäynnin yhteyteen uutta talon väritystä, jota nyt makustelemme talven yli.
Ovi jää punaiseksi, se on varmaa, mutta voi olla, että muut värit menevät vielä uusiksi. Laitan ennen-jälkeen kuvia ensi kesänä, kun ulkomaalausprojekti etenee toivottavasti lopullisiin väreihinsä. Myös kissat saivat oman sisäänkäyntinsä kuistille, kuten huomaatte :)
Talomme pihan perältä katsottuna.
Pihatien toisella reunalla kasvaa seitsemän omenapuuta kauniiseen riviin istutettuna. Tässä vielä muutama kuva muistoksi tästä ensimmäisestä syksystä täällä:


Toivottavasti saamme pian hieman lunta ja pakkasta, nyt on ollut vähän liian harmaata. Tosin minua ei harmaus kamalasti haittaa, mutta väsyttää se kyllä hieman. Tällä viikolla on ollut pari aurinkoista päivää ja oi, miten se virkistääkin!
Hyvää viikonloppua!

lauantai 10. marraskuuta 2018

Töissä löytöjen keskellä

Maljakko (8€) Kontista.
Olen ollut nyt 2,5 kuukautta töissä SPR Kontissa ja kyllä se lahjoitettuna tulevan tavaran määrä jaksaa edelleen hämmästyttää. Meille tulee myös paljon lahjoja, jotka ovat edelleen paketeissaan, joten ajattelinkin nyt joulusesonkina herätellä miettimään muutamaa asiaa jouluostoksilla:

* onko lahja tarpeellinen ja käyttäjälleen mieluinen?
* saisiko sen käytettynä?
* jos haluat ostaa uutta: voiko sen syödä, juoda, polttaa tai onko se maatuvaa ainetta?

Alamme rakentamaan Porin Kontin joulua maanantaina ja torstaina on Joulun avajaiset. Voin kertoa, että ainakin sisustustavaraa (olen töissä sisustus- ja astiaosastolla) on tarjolla runsaasti ja tavara on monipuolista ja laadukasta. Joulukoristeita on tarjolla paljon. Joulumaailmasta tulee varmasti upea, otan sitten torstaina kuvia Instagramin puolelle.
Ryijymatto (35€) ja valoverhot (8€) Kontista.
Itse olen viettänyt koko syksyn aikamoista kulutusjuhlaa Kontissa. Olen ennenkin ostanut paljon tavaraa käytettynä ja nyt tämä työkokemus vaan vahvistaa käsitystäni siitä, että ihan kaikkea saa käytettynä, turha ostaa uutta. Etenkin jos niitä löytöjä on aikaa odotella vähän, ne tulevat eteen ennemmin tai myöhemmin. Perheen vaatteita olen ostanut Kontin lisäksi Tori.fistä, etenkin pojalle, kun ne tarpeet tulevat monesti niin nopeasti eteen. Mutta esimerkiksi monta vuotta haaveillun kivan villakangastakin tiedän löytäväni joku päivä Kontista, se tulee sinne kyllä, kun on sen aika.
Käsinkirjottu pöytäliina (12,50€) ja vanha taulun kehys (1€) Kontista.
Olenkin ottanut tämän kulutusjuhlani sillä asenteella, että ostan nyt työpestini aikana mieluista tavaraa niin paljon kun sitä eteeni tulee, koska tuskin milloinkaan muuten tulen käymään viitenä päivänä viikossa Kontissa löytöjä saalistamassa :) Vaikka toki harkiten ostan, yksi sohvapöytä huti pääsi alkuhuumassa tulemaan, mutta sain sen eteenpäin saarelaiselle. Pieneen taloon ei onneksi mahdu rajattomasti tavaraa ja se on hyvä niin!
Ikea PS 2014 kulmakaappi (10€) Kontista.
Postauksen kuvissa näkyy tänä syksynä Kontista ostamiani löytöjä hintoineen (tämä postaus ei ole yhteistyöjuttu, vaan ihan omia kokemuksiani työpaikastani).

maanantai 22. lokakuuta 2018

Boheemi Reposaari

Oi mistä alkaisin tämän hienon kotisaaremme esittelyn täällä blogissa... sitä olen kovasti miettinyt, kun täällä on niin paljon kaikkea ja Reposaaresta kertovat jutut täytyy jakaa moneksi eri postauksiksi. 

Sitten keksin: aloitan esittelyn yrittämällä kuvata kaikkea sitä, mihin me täällä ihastuimme ensimmäisellä käynnillämme juhannuspäivänä 2012. Vaikka vuodenaika on eri, luulen, että pääsin näillä viikko sitten parhaaseen ruska-aikaan ottamallani kuvilla oikeastaan paremmin asian ytimeen. Nimittäin siihen boheemiin puoleen, joka meitä sai meidät rakastumaan tähän saareen.
Tarina alkaa Sillalta. Reposaareen saavutaan useimmiten "ison sillan" kautta, joka on 50-luvulla rakennettu kiinteä yhteys mantereelle.
Reposaaren silhuetti näkyy komeasti sillalta ja sen yli ajettaessa tulee monelle saarelaiselle kotoisa olo, vaikka sieltä on matkaa saarelle vielä 10 kilometriä.
Sillan jälkeen pengertie kiertää hevosenkengän muotoisena saarelle. Kuvassa vasemmalla näkyy Mäntyluodon satama, siitä oikealle Räpsöön suntti, eli väylä satamaan, aallonmurtaja ja sitten itse saari.
Saarelle saapuessa useimmat ajavat joko Kirkkokadulle tai Satamapuistoon (kuvassa). Näistä molemmista kaduista riittää kuvattavaa omiin juttuihinsa, joten en esittele niitä nyt tarkemmin.
Satamapuistosta löytyvät saaren vanhimmat ja upeimmat huvilat, joista lupaan ottaa kuvia myöhemmin.
 Satamapuiston varrella on myös Kaupparannan venepaikat.
Merry Monk niminen gastro pub ei ainakaan vähentänyt ihastustamme saareen, vaan saattoi jopa vaikuttaa muuttohaluumme suurestikin. Aivan mahtava paikka, joka sekin ansaitsee ihan oman postauksensa!
Kaupparannasta matka jatkuu kohti Kalasatamaa. Reposaaren juuret ovat vahvasti teollisuudessa; täällä oli aikoinaan satama, telakka ja saha.
Satama nostureineen on siirtynyt näköetäisyydelle mantereen puolelle Mäntyluotoon, mutta telakan ja sahan toiminta ovat loppuneet.
Kalasatama täällä kuitenkin on ja etenkin sen ympäristössä näkyy minusta hienosti vanha rosoinen meininki. Kuvassa näkyy vanha luotsiasema, joka on Kalasataman alueella.
Kalasatamasta siirrymme Luotsikadun puutaloidylliin... tämä on yksi suosikkikatuni saarella ja teen siitäkin oman postauksen jossain kohtaa.
 Kiva näkymä erään talon portilta.
Reposaaresta boheemin tekee myös hyvin erilaiset ja erikuntoiset talot. On ihastuttavia huvikumpuja ja sitten ihanasti rempallaan olevia taloja.
Täällä kaikki on sallittua ja ne rempallaan olevat talot tekevät saaresta juuri sellaisen rennon paikan, jossa naapurit eivät luo paineita talojen kunnostamiseen.
Tämä liikehuoneisto lienee jokaisen kahvilasta tai putiikista haaveilevan märkä uni, myös minun :)
Paloasema. VPK:n hallitsemaan asemaan kuuluu myös upea juhlatalo ja funkkistyylinen varasto, nämä näette sitten aikanaan Kirkkokadusta kertovassa postauksessa.
Oman viehätyksensä tuo myös pääosin hiekkapäällysteiset kadut, tässä meidän rintamamiestalo voittoinen kotikatumme.
Parasta on kuitenkin joka puolella läsnä oleva meri.
Tässäpä ensimakua Reposaaresta, palaan aiheeseen varmasti useamman kerran tässä blogissa!

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Leijuu leijuu...


Aaah, nyt se on siinä! Leijuva kaapisto, josta olen haaveillut kolmisen vuotta. Kaapin aihio löytyi jo huhtikuussa Facebookin purkutavarakirppikseltä. Se on tamperelaisen 1920-luvulla rakennetun kerrostaloasunnon keittiön alkuperäinen yläkaappi. Nuo molemmat osat olivat alunperin yhtäpitkiä. Mieheni lyhensi oikeaa puolta ja joutui ahertamaan kaapin kanssa muutenkin luultua enemmän, koska kaappien kulmat eivät olleetkaan 45 asteen kulmassa.
Kaapin väriksi valikoitui listavalkoinen olohuoneen tapetin mukaan. Tapetista ja oviaukon toisella puolella olevasta keltaisesta kaapista otettiin tehosteväri Greippi kaappia elävöittämään.
Kaapiston upotetuissa vetimissä näkyy käsityön jälki. Kaapit ovat olleet varmasti varsin modernit 20-luvulla näine vetimineen!
Seinällä on mukanani pienen ikuisuuden kulkenut hylly, johon alamme keräämään turkoosin ja petroolin värisiä vanhoja kotimaisia lasipulloja.
Oiva Toikan Fauna -pullo sai kunnian olla kokoelman ensimmäinen pullo.
Kaapiston päällä on tämän talon mukana saamamme levysoitin / radio. Se on hieno laite, mutta haaveilen sirommista retrokaiuttimista. Ne voisivat olla esimerkiksi valkoiset pallon muotoiset. Jos siellä on joku hi-fi asiantuntija, minulle saa mieluusti vinkata sopivista kaiuttimista!
Teimme kaapistoon reilun kokoiset reiät kulmiin laitteiden sähköjohtoja varten. Ovien takaa löytyvät pistorasia, television lisälaitteet, kirjat, seurapelit... Siihen mahtuu vaikka mitä.

Minulta meinasi loppua valo kesken kaapistoa kuvatessa, joten kuvia ei ole nyt tämän enempää. Olin nimittäin aamupäivän kuvaamassa tätä upeaa kotisaartamme blogijuttua varten. Palaan siis pian!

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Keittiö osa 2/2


Esittelen teille keittiön toisen kaapistoseinän ja vähän muutakin keittiöstä. Ensimmäisen osan löydätte täältä. Talon pohjoispuolelle sijoittuvassa keittiössämme kaunein valo on kevät- ja kesäaamuisin, harmi etten kuvannut kumpaakaan näistä esittelyistä silloin. Varsinkin tuossa ykkösosassa on kovin kalsea valo... no ehkäpä pääsen kuvaamaan ensi kesänä listoja ja muita viimeistelyjä myöden valmiin keittiön, siinäpä tavoitetta talvelle :)
Tämä kaapistoseinä on koottu Ikean Kungsbacka kaapeista sekä vanhasta keittiöstä säästetystä yläkaapista. Idea tuohon korkeiden kaappien reunustamaan kaapistoon tuli Ikean omasta Kungsbacka -mallikeittiöstä, jonka näimme Tampereen myymälässä. Keittiösuunnitelma piti tehdä tosi nopealla aikataululla, mutta olemme olleet ratkaisuihimme tyytyväisiä.
Itseasiassa mietin juuri tällä viikolla, kun vaihdoin keittiöön näissä kuvissa näkyvän maton, että oikeastaan rakastan tätä keittiötä!
Tammitaso ja laatat ovat Bauhausista ja tammivetimet Taloon.comista. Isäntä teki pisaranmuotoisen leikkuulaudan tason ylijäämäpalasta. Kuvan vasemmassa reunassa näkyvä korkea kaappi pitää sisällänsä integroidun jääkaapin. Korkean kaapin seinällä roikkuu kaunis pyyhe, jota ei saa käyttää pyyhkeenä :) Se on minusta niin hieno, että pidän sitä tuossa koristeena. Sen sijaan sen vieressä roikkuva leipäveitsi on ihan käytössä oleva ja lapsen takia säilytämme sitä noin korkealla.

Ihastuin keväällä afrikkalaisiin koreihin ja tilasin niitä eri käyttötarkoituksiin. Säilytämme leivät ylläolevassa kuvassa näkyvässä leipäkorissa.
Hedelmät ja vihannekset ovat myös afrikkalaisissa koreissa. Keskimmäinen kori on täydellinen banaaneille, jotka olivat nyt loppuneet. Etummaisessa korissa näkyvät herkulliset omenat ovat omasta puusta, meidän seitsemästä omenapuusta yksi tekee näitä superhyviä omppuja.

Tajusin juuri, että minullahan ei ole täällä pihakuvia ollenkaan, koska edellinen tietokoneeni hajosi juuri kevään korvalla aiheuttaen blogitauon. Jospa ehtisin kuvata pihaa vielä tänä syksynä postauksen verran.
Yläkaapiston alla molemmissa reunoissa on pistorasiat ja kaapiston alla ovat myös huomaamattomat valolistat Ikeasta.
Olemme kätkeneet muutamia kodinkoneita kaappeihin. Alakaapista löytyvät mikro ja leivänpaahdin, joka nostetaan esiin, kun sitä tarvitaan.
Kitchen Aid yleiskone löytyy korkean kaapin ylähyllyltä. Se olisi kaunis pitää esilläkin, mutta koska keittiössämme ei ole liikaa tasoja, pidämme harvoin tarvittavat koneet mieluummin kaapeissa. Onneksi emme juo suodatinkahvia, joten kahvinkeitin ei vie tilaa tasolla :) Korkeiden kaapistojen seinät maalasin liitutaulumaalilla. Lainasin keittiöömme ihan mielettömän hyvän mietelauseen Koti Reposaaressa instatililtä: vapaus lähteä - mahdollisuus palata.
Oven takana olevat vetolaatikot ovat kätevät pienen lapsen kanssa. Ovessa on lapsilukko ja näin lapsi ei pääse käsiksi teräviin veitsiin ja muihin välineisiin. Meillä on toisella kaapistoseinällä ihan tavalliset vetolaatikot, mutta niissä ei säilytetä mitään vaarallista. Myös tämän kaapin vieressä olevassa kattilakaapissa on lapsilukot, koska muuten kattilat olisivat jatkuvasti lapsen leikeissä.
Laskutasosta oli puutetta toisellakin seinustalla, joten sinne tuli korivaunu, johon saimme pöydällä olleen keksilaatikon öljypulloineen. Korivaunun muilla hyllyillä ei voi vielä kovin kummoisia tavaroita säilyttää tavaroita omivan lapsen takia, joten ihan tehokäytössä se ei nyt ole.
Jonkinlainen ymmärrys tuolla 2-vuotiaalla vesselillä alkaa kuitenkin olla ja olenkin alkanut kerätä ikkunalaudalle kaktuskokoelmaa. Kokoelma on saanut olla rauhassa ja minä olen puolestani ominut lapsen saaman hienon kalan itselleni koristeeksi.
Ostimme viikko sitten pyöreän pöydän ystäviltä ja se on oikein kiva meidän kolmihenkiselle perheelle. Neljäs paikka pöydän ympärille saadaan vetämällä pöytää keskemmälle ja isompi porukka mahtuu syömään keittiön viereiseen luovaan huoneeseen, jonne tulee yhdistetty työ-/ruokapöytä.
Pöydällä olevat tabletit ovat uusiokäytettyä kumipäällysteistä nahkaa ja todella kätevät pitää puhtaina.

Aioin maalata pöydän kannen petroolinsiniseksi ja jalat samalla maksamakkaralla kuin tuo vanha yläkaappi, mutta keittiöön tuotu matto muutti suunnitelmat. Värikkään maton kanssa valkoinen pöytä on mukavan raikas. Väri jää mietintään, pöytä täytyy jokatapauksessa hioa ja maalata, koska vanha pinta on huonossa kunnossa.

Huh, tulipas tästä oikein kunnon raportti! Ja ennen -kuva meinasi unohtua, päätän raporttini siihen: