sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Juhannusseikkailu

Juhannuksena ilmat suosivat ja vietimmekin aikaa runsaasti Reposaaren ihanalla Takarannalla. Takarannaksi kutsutaan koko saaren ulkomeren puoleista rantaa ja se on kaikkinensa noin kolme kilometriä pitkä. Seuraavaksi kuvakertomus meidän juhannuspäivän pyöräretkestä, joka sijoittui Takarannan kauimmaiselle osalle kodistamme nähden.

Ensimmäiseksi kävimme pienessä Ketaran saaressa. Löysin saaren keväällä poikani kanssa retkeillessä reposaarelaisen alkuasukkaan opastamana ja olin ihan haltioissani paikasta. Nyt oli aika viedä myös mies sinne.
 Reposaaresta Ketaran saareen vie hieno kivistä ladottu silta.
Kivistä ladottu silta koostuu kahdesta osasta, joita yhdistää puinen, joen yli menevä silta. Tuossa puisessa osassa oli vielä katos viimeksi siellä vieraillessani, nyt se oli romahtanut.
Saaressa on ollut pieni talo, joka on palanut käsittääkseni kymmenisen vuotta sitten. Talossa on viimeksi asunut mies runsaslukuisen kissalauman kera.
 Jäljellä on savupiipun ja kivijalan lisäksi talon metallista irtaimistoa.
Porin Matteja talossa on ollut kolme kappaletta. Liekö palo saanut alkunsa jostain niistä..?
 Saaren varsinainen helmi odottaa tämän polun päässä.
 Puuston takana on upea kallioinen ranta avomerelle päin.
 Horisontissa näkyy saari, jossa on kaunis punavalkoinen loisto.
On niin käsittämätöntä ajatella, että jollain on ollut tällainen saari ihan omassa käytössä. Onkohan hyrskyin hymniin kyllästynyt koskaan?
 Kallioiden kupeessa kasvaa upea tyrnipensaikko.
Tässä on hieno paikka ottaa vastaan hyrskyjä uimapuku päällä!
Seikkailtuamme Ketarassa aikamme, jatkamme matkaa. Kivisillalta näkyy läheisessä lahdessa oleva vanha pieni talo, oletan, että Ketaran talo on ollut samantyyppinen kuin se.
 Sillan päässä odottavat pyörämme.
Matka jatkuu pojan pyynnöstä "Merilasirantaan". Se on Räpsöön vanha kaatopaikka, josta löytää hetkessä kourallisen meren sileäksi huuhtomaa merilasia.
Kun merilasia on saatu tarpeeksi iso saalis, suuntamme metsäpolkuja pitkin pullakahville Siikarantaan.
Siikaranta on luonnonkaunis campingalue, jossa pääsee leiriytymään aivan rantaan joko asuntovaunulla tai teltalla. Siellä on myös pieniä mökkejä merinäköalalla. Juhannuspäivänä paikka oli aivan täynnä, mutta tunnelma oli silti hyvin rauhallinen. 
Aiomme harrastaa todellista lähimatkailua ja tuoda Edith -asuntovaunumme retkelle tänne sen valmistuttua. Meiltä Siikarantaan on matkaa reilu kilometri :)

Jälleen kerran mietin, miten epätodellista on asua juuri täällä. Juuri kun luulet kolunneesi saaren kaikki hienot paikat, löydätkin jotain ihan uskomattoman hienoa. Me rakastamme kotisaartamme!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Vihreää

Ulkona on luonto kauneimmillaan ja meillä on myös sisällä uutta vihreää. Esittelen niistä ensimmäisenä luovan huoneen uuden pöydän, joka syntyi ihan extemporee. Olen töissä ihastellut jo pitkään Artisan laattoja ja halusin saada niitä johonkin kotiimme. Istuin eräs aamu kahvia juoden ja silloin se välähti: tehdään luovaan huoneeseen kokonaan uusi pöytä ja laatoitan sen pinnan!
Ja tällainen siitä tuli. Ostimme pöytälevyksi 3cm paksun vanerin ja se myös sahattiin tarkkaan mittaan Promica vanerit -nimisessä paikassa Porissa. Jalat ovat Ikeasta ja laatat ja saumalaasti VäriPorista.
Ajattelimme ensin listoittaa pöydän sivut, mutta koska ulkonäkö on kivan keveä ilman listoja, keksin maalata reunimmaisten laattojen sivut Vuono -sävyisellä huonekalumaalilla, jonka ostimme alunperin näissä kuvissa näkyvää peltikaappia varten (sitä emme aio maalata). Samalla maalilla maalaisin myös pöydän jalkojen valkoiset metalliosat.
Tilasin erikoisvärisen saumalaastin, mutta väri on kirkkaampi kuin kuvittelin, hain petroolinsinistä saumaa. Vedän tuohon ehkä vielä yhden kerroksen laastia, sekoitan sinisen joukkoon hieman grafiitinharmaata.
Keräsin pihaltamme kukkia länsi-saksalaisiin vintagemaljakoihin. Kesällä "kukkakaupassa" käynti on niin helppoa ja edullista :)
Syreeni kukkii ulkona ja sisällä. Tein tuon amppelin vanhojen lasisten verkonmerkkien innoittamana, niitä löytyy meidän kuistilta nyt kolme.

Se toinen uusi vihreä on kotimainen Adean Tao tuoli. Lähdimme reilu kuukausi sitten katsomaan puutarhakalusteita Vepsäläiselle ja ihastuimmekin tähän tuoliin ja erääseen sohvaan.
Sohva tulee toivottavasti ensi viikolla ja väliaikainen kolmesta patjasta koottu selän tuhooja -viritelmämme saa väistyä. Myimme nimittäin vanhan sohvan pois jo silloin, kun tilasimme uuden. Onneksi Tao tuoli on ihan mahtava istua ja sen takia sen hankimmekin. Vepsäläisellä oli ulkonäöllisesti viehättävämpiä nojatuoleja, mutta yhdenkään mukavuus ei yltänyt lähellekään tätä. Tao on tietysti retroisa, mutta samalla ajaton ja jotenkin hassun kömpelö jättiläinen 50-lukulaisiin tuoleihin nähden.

Värjäsin tuon kuvassa näkyvän vanhan jalkalampun varjostimen, mutten ole aivan varma lopputuloksesta. Vanha kangas oli täynnä likapilkkuja ja se olisi mennyt vaihtoon joka tapauksessa. Ehkä vaihdan kankaan samanlaiseen vaaleaan beigeen kuin alkuperäinen varjostin oli.
Palaan asiaan sohvakuvien kera ja olisihan kiva jatkaa myös Reposaari -kierrosta näin kesäaikaan, sekä oma piha on myös kuvaamatta blogiin. Aika on kuitenkin kortilla, katsotaan, mitä ehdin.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Välimallin eteinen

Tässäpä ensiesittelyssä eteisemme ja sen "väliaikaisesti melkein valmis" -remontti... siis mikä? No tämä on sellainen kaunisteltu välivaihe, lopullisessa remontissa paneloimme seinät (tapettiseinää lukuunottamatta) ja katon 50-lukulaisella kapealla paneelilla, joko siskon-, linnunsiipi- tai sormipaneelilla. Ennen tuota panelointia laitamme toivottavasti ne kuuluisat listat tännekin.

Aloitetaan ennen-jälkeen kuvilla selostuksineen.
Ensin näkymä ulko-ovelta. Eteisen seiniä ja kattoa peittivät lastulevyt ja poistimme ne tässä vaiheessa seinistä. Laitoin tuon ennen -kuvan hyllyn heti muuton jälkeen hätäpäissäni tuohon, kun piti jotain keksiä lastulevyjen peitoksi. Lopputulos oli aivan kamala :)

Lattialla oli kovalevy ja kaksi kerrosta muovimattoja, tässä talossa ei ole ollut koskaan lautalattioita missään tilassa, valitettavasti. Nyt kaikissa alakerran huoneissa on valkoinen korkkilattia.

Tapetti on Mini Moderns Whitby Lido, jonka tilasin Ruotsista. Antiikkisen pelastusrenkaan tarina löytyy täältä.
Tässä näkymä olohuoneen ovelta yläkerran portaisiin. Portaissa on edelleen lastulevyyn liimattu muovimatto synkkine väreineen ja mies tekee uudet askelmat laudasta, kunhan ehtii. Eteisen seinät päällystin vuoden 1957 Lahti sanomalehdillä, jotka löysin Huuto.netistä. Sanomalehdet saavat jäädä sitten aikanaan paneloinnin alle paperoinniksi. Talomme on valmistunut 1957, joten nuo lehdet sopivat sikäli hyvin, vaikka kaupunki onkin väärä.
Tämä näkymä on keittiön suunnasta. Poistimme tyyliimme hieman liian romanttisen sorvatun kaiteen yläkerran portaista ja se avarsi tilaa yllättävän paljon. Naulakkoratkaisusta kerron lisää tässä jutussa.
Tässä vielä näkymä naulakolta keittiön suuntaan. Vasemmalla on ensin ovi kellariin ja sen jälkeen vessa, jonka vielä raakalaudalla olevaa seinää mies siirsi noin 20cm ulospäin tällä viikolla. Minivessaan tuli hurjasti tilaa seinän siirron jälkeen. Tuo vessahan oli ennen vaatekomero ja entinen vessa oli oikealla tapettiseinän takana. Entiseen vessaan rakensimme suihkun, jota en ole vielä esitellyt. Vessaankin palaan, kun saamme laajennuksen jäljiltä remontin viimeisteltyä.
Tässä vielä kuvia remonttivaiheista, näidenkin kanssa piti elellä aika pitkään. Voitte kuvitella, miten kivalta nyt tuntuu, kun näkymä yläkerrasta alas tullessa on tämä:
Sitten esittelen tuon naulakkosysteemin, sekin on ihan uusi juttu meillä.
Meillä oli eteisessä monta kertaa mukana muuttanut 50-luvun naulakko, mutta siinä häiritsi se, että henkareissa olevat takit olivat kulkuväylän tiellä ulko-ovelle mentäessä.
Mietin kovasti, miten asian voisi ratkaista ja tajusin, että takit pitää saada seinälle toisin päin. Ikea -kierroksella bongasimme vaatekaapin sisään laitettavan telineen ja mies tuunasi siitä seinälle kiinnitettävän version. 

Koska naulakkoseinällä on vesikiertoinen patteri, emme alkaneet poistamaan lastulevyjä siitä nyt (olisi vaatinut putkaria), vaan sen sijaan maalasin seinän tapetista poimitulla turkoosilla. Turkoosi korostaa hienosti hattuhyllynä toimivaa vintagehyllyä. Hyllyn päällä on oma kori jokaisen perheenjäsenen asusteille, tämä systeemi on toiminut meillä hienosti jo useamman vuoden.
Poikamme vaatteet ja minun olkalaukku roikkuvat Iris hantverkin koivuisissa tappinaulakoissa, jotka petsasin hattuhyllyn sävyyn sopiviksi.
Miehen loppumattomaan tehtävälistaan lisätään vielä penkki, joka toimii myös kenkätelineenä, sen valmistuessa eteisen vaatesäilytys on viimeisen päälle tyylikäs!
Loppuun vielä kuvat kuistin ikkunasta ja pihalta, koivu on tänä vuonna todella aikaisessa lehtineen.
Siellä se Edith -vaunukin odottelee miestä hommiin (se tehtävälista...), selvisi hienosti talvesta taivasalla.

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Kuisti

Lupasin tehdä seuraavan jutun eteisestä, mutta vähän puolivahingossa remontoin lomalla kuistin ja tämä juttu onkin siitä. Eteinenkin on lähes valmis, joten näyttää siltä, että saatte katseltavaa taas pian uudestaan. 
Kuisti on ollut tähän asti kotimme häpeäpilkku, jonka ohi on pujahdettu nopeasti sisälle taloon. Vaan nyt siitä tuli ihana oleskelupaikka ja juuri sopivasti, kun olemme saaneet nauttia kesän lämmöstä muutaman päivän ajan.

Tässä kaksi ennen-jälkeen kuvasarjaa remonttivaiheineen:
Kuistin seinissä oli kovalevyt, joiden alla oli suhteellisen ehjät pinkopahvit. Oikean puoleisella seinällä on ollut oma oviaukko yläkerran asuntoon ja siellä ei ollut ehjiä pinkopahveja.

Kuistin lattialla on kovalevyt, joiden päällä oli rikkinäinen vihreä muovimatto 60-luvulta, se lähti jo aiemmin.
Maalasin pinkopahvit ja oviaukon kohdan laudat Uulan Into sisämaalilla lämpimän harmaaksi. Pokkana maalasin myös lattian kovalevyt samalla maalilla. Mies tekee myöhemmin kuistille lautalattian, mutta sitä odotellessa tuo vaaleaksi maalattu lattia piristää kummasti.
Katon maalasin Uulan petrooliöljymaalilla, jonka olemme ostaneet ulkoseinien maalaukseen. Purkissa on kuitenkin jotain outoa ja se tekee todella kiiltävän pinnan. Olemme luultavasti vaihtamassa ulkoseinien sävyä ja maalikin vaihtuu Virtaseen, joten Uulan purkki on ylimääräinen ja sopi hyvin kuistin kattoon. Se vaatii vielä toisen kerroksen, maalaan seuraavalla lomalla sitten sen.
Takaseinällä on talomme rakentaneen Ilmarin työkalupakki. Ilmari oli kirvesmies ja tämä pakki on ollut hänen mukanaan työmailla, siinä on hienosti laitettu nimikyltti päällä.
Löysin pakin kellarista muutama viikko sitten ja keksin heti, että se sopii malliltaan seinälle kiinnitettäväksi. Meillä on aina ollut kuistilla valikoima usein tarvittavia työkaluja, nauloja ja ruuveja ja ne ovat nyt niin näppärästi tässä pakissa!
Ulko-ovi on edelleen suuri ilon aihe. Saimme sen ilmaiseksi Facebookin purkutavarakirppiksen kautta viime kesänä ja mies sai sen vanhan umpioven tilalle melko pienellä vaivalla. Ikkunallinen ovi toi talvella paljon lisää valoa eteiseen asti.
Kuisti jakautuu tavallaan kahteen osaan, ulko-ovesta vasemmalla puolella on oleskelualue ja oikealla on toiminnalliset osat.
Kaikki kalusteet löytyivät omista varastoistamme. 
Uutena on hankittu ainoastaan nuo bambukaihtimet, jotka olivat kiven alla! Nämä Nordalin kaihtimet olivat kutakuinkin ainoat, jotka löysin Suomesta Kitchentime -verkkokaupasta. Ovat kyllä nätit ja vähän erilaiset, kun niissä on tuo painettu kuvio. Käytettynä ostettuja somisteita ovat katon rajassa roikkuvat vanhat kalaverkon kohopallot, jotka huusin maanantaina huutokaupasta. Heinät ovat Kontista löytyneessä punotussa maljakossa ja sen edessä olevat länsi-saksalaiset maljakot ovat talven kirppislöytöjä. Aloin keräämään noita saksalaisia vähän vahingossa :)
Ihan uskomatonta, että voimme nyt pitää ovea sisältä kuistille auki ja siitä avautuu näin kaunis näkymä!
Otetaan sille ja tälle upealle keväälle (tai oikeastaan just nyt kesälle)!

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Olisipa listat...

...ja löytyisipä verhot keittiöön, sitten tämä koko alakerta olisi täydellinen! Vaan on tämä ihana jo nyt, monta juttua on loksahtanut paikoilleen tämän talven aikana. Aloitetaan kuulumiset keittiöstä:
Keittiössä on uudet valaisimet, jotka sain edullisesti paikallisen sisustusliikkeen loppuunmyynnistä. Olen haaveillut niistä viime kesästä asti ja ne ovat kyllä tosi ihanat. Valmistaja on Vita ja malli Clava.

Mattona on nyt ruusukelim, jonka toimme tänne makuuhuoneesta ja keittiössä ollut perintövillamatto meni sinne ainakin nyt kesäkaudeksi.
Mieheni laittoi uudet korkkilattiat koko alakertaan ennen joulua ja nyt on ihana ottaa näitä kuviakin, kun missään ei näy rumia muovimattoja. Kollaasiseinällä on muutama uusi aarre.
Toinen on tuo vanha käsivaaka, joka roikkuu palopeitteen edessä. Toivon löytäväni sille vielä jonkun tehtävän, jossa siinä voisi roikkua jotain. Toinen on pienen pieni maalaus, jonka mies löysi siivouskomeron tukipuun välistä tänä aamuna. Se sopii täydellisesti juuri tuohon ystäväni tekemän ankan ja kellon sävyihin.
Pöydällä on myös uusia aarteita: jalallinen Grapponia vati ja nuo sen päällä olevat lasikuutiot. Toisen, isomman kuution sisällä on kissa ja sen löysin Kontista. Jotain siinä oli, että piti ostaa. Pieni koiran sisältävä kuutio tuli taas vastaan aika pian ensimmäisen jälkeen toisella kirpparilla ja niin huomasin kerääväni näitä :) Jännä nähdä, missä seuraava tulee vastaan, vai tuleeko ollenkaan.
Väliin pieni ekovinkki: Marseille saippua toimii tiskaukseen erittäin hyvin ja sillä voi pestä myös kädet. Puisen tiskiharjan seurassa kaunis ja ekologinen pari.
Puurohiutaleet ovat kätevästi ja kauniisti vanhassa lasipurkissa. Alimmaiseen en ole vielä keksinyt sopivaa säilytettävää, mutta kyllä se jossain kohtaa selviää, millä se kannattaa täyttää.
Ja ne verhot. Olen tuloksetta metsästänyt luonnonvalkoisella pohjalla ja hunajan/okran värisellä kuviolla olevia verhoja keittiöön. Ylläolevassa kuvassa oleva käsipyyhe on tämän pakkomielteen pohjana. Marimekolla on yksi poistumassa oleva täydellinen kuosi, mutta sitä saa enää puuvillasatiinina ja hinta on 47€ metriltä... toisaalta olen pitkään haaveillut Marimekon verhoista, pitää vielä miettiä.
Luovassa huoneessa on myös muutama uusi juttu. Keittiön valaisimet siirtyivät tänne ja ovat edellistä valaisinta kevyemmät tuossa ikkunan edessä.
Rakastan tätä näkymää! Pöytä on vielä tuo vanha pinnaltaan huonokuntoinen, toivottavasti isäntä ehtii korjaamaan toisen, kauniimman ja isomman pöydän kevään aikana.
Pianon luota löytyvät nyt kotimme kaikki soittimet. Läskibasson sormenjäljistä voi päätellä, kuka sitä "soittaa" eniten... Tuo melkein 3-vuotias poikamme. Meiltä aikuisilta ovat soittohommat jääneet melkein kokonaan, mutta uskon kyllä, että intoa ja aikaa löytyy taas joku päivä. Siinä ne odottavat sitten valmiina.
Tämä upea amppeli löytyi Kontista.
Ennen olohuoneen osuutta kehaisen vielä, että eteisemme pääsi tähän upeaan brittiläiseen sisustuskirjaan :) Kirja on Mini Moderns tapettivalmistajan tekemä ihanan värikäs opas 1950- ja 60-luvun sisustuksen maailmaan. Kyseinen kirja on Amazonin myydyin sisustuskirja tällä hetkellä!
Kuvani päätyi kirjaan Instagramin avulla ja olen siitä todella innoissani!
Olohuoneessa on uudet keväiset verhot, sekä muutama muu uusi juttu.
Tämän kaktusasetelman sain valmiiksi tänä aamuna. Sain kaktukset kukkavaihdossa ystävältä ja keksin heti, että haluan tehdä niistä minipreerian. Noita olohuoneen verhoja tilatessani löysin Jotexilta tämän upean ruukun asetelmaa varten.
Preeriaa vahtii tämä hieman synkkä hahmo, sinne ei ole asiaa kissoilla tai muilla ulkopuolisilla.
Jatkossa tämä asetelma kilpailee huomiosta television kanssa, olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen. Preerialla on rannalta löytyneitä pieniä kiviä, luita, ajopuita ja linnunsulkia.
Muita jänniä hahmoja löytyy olohuoneen seinältä. Nämä ja tuo preerian valtia ovat peräisin Kontista ja omasta näyttötyöstäni, joka oli upea, vaikka itse sanonkin. No samaa mieltä olivat myös asiakkaat, tuotteet myytiin lähes loppuun muutamassa päivässä. Instagramin puolelta löytyy kuvia tuosta näytöstä.
Pidän näistä jonkun tekemistä naamioista todella paljon.
Ihan viimeisenä vielä tämä olohuoneen "designhylly", olen saanut siihen pari uutta kotimaisen designin edustajaa. Toinen on alahyllyllä oikealla oleva Nanny Still -karahvi ja toinen sen vierestä löytyvä Kupittaan saven pieni maljakko.

Olemme tehneet pienen remontin eteiseen ja se on tilaamiani naulakkoja vaille valmis. Seuraava postaus tuleekin varmasti harvinaisen pian, jos vaan naulakot tulevat, niin teen ennen-jälkeen jutun eteisestä jo pääsiäisenä.

Jotkut teistä lukijoista ovat olleet huolissaan blogini loppumisesta ja lupaan, että kerron kyllä, jos olen blogia lopettamassa. En ole niitä bloggaajia, jotka vaan yht'äkkiä lopettavat postaamiseen kertomatta mitään, kun en ole sellainen tyyppi muutenkaan elämässä :) Mutta harvinaista herkkua nämä postaukset tulevat varmaan edelleen olemaan, olen nimittäin saanut unelmieni työn Värisilmä -ketjuun kuuluvassa VäriPorissa. Aloitin siellä harjoittelijana helmikuun lopussa ja jatkan harjoittelujakson jälkeen kesätöissä elokuun loppupuolelle saakka. Olen tykännyt olla siellä töissä hurjan paljon, onhan tämä sisustaminen ja remontointi ollut iso osa elämääni pitkään ja hieman tietoakin on näistä vuosien varrella tullut. Paljon on toki opittavaakin.

Aurinkoista viikonloppua ja pääsiäistä kaikille!