maanantai 7. lokakuuta 2019

Video killed the radio star...

...tai tässä tapauksessa Instagram voitti bloggaamisen. Valitettavasti bloggaamisen kultakausi näyttää olevan kohdallani ohi, ihan siis puhtaasti tilastojen valossa. Onneksi sain elää blogihypen vuosikymmenen alussa, Riuttala Old School blogia oli ihana pitää ja se toi elämään vaikka mitä. Tämä nykyinen blogi ei oikein koskaan lähtenyt kunnolla lentoon, mikä on kyllä harmillista. Kun postausten lukijamäärät jatkavat tasaista laskua ja taas Instagramin puolella seuraajia tulee joka päivä lisää, on yhtälö aika selvä. 

Siirryn siis toistaiseksi kokonaan Instagramin puolelle, minut löytää sieltä nimellä *Ankkurinappis*. Panostan nyt täysillä sinne, otan kuvat pääosin "oikealla" kameralla ja käsittelen ne samalla tavalla kuin blogiakin varten tein. Onneksi sinne mahtuu nykyisin tekstiäkin, vaikkei sinne mitään kunnollisia remonttiraportteja saakaan tehtyä. Olen remontoinut pari kuukautta yläkertaa ja sain juuri tänään valmiiksi pojan huoneen. Sisustamiseen ja remppaamiseen en kai kyllästy koskaan! 

torstai 19. syyskuuta 2019

Alakerran kuulumisia osa 1

Hei hei, mitä kuuluu? Meille kuuluu hyvää, vaikka täällä on kovin hiljaista ollutkin. Bloggarin kesä meni niin tiiviisti työn merkeissä, ettei aikaa jäänyt muuhun kuin 3-vuotiaan lepyttelyyn, hänellä oli aina äitiä ikävä. Mutta nyt olen toistaiseksi kotona ja aikaa jää taas vaikka mihin! Tai no minun tapauksessa se tarkoittaa näköjään vain remontointia, olen paiskinut yläkerrassa hommia hiki hatussa. Lupasin, että pojan huone on ensi viikolla valmis, hän muuttaa siis omaan huoneeseen silloin!

Blogi palautui mieleeni, kun meistä on tulossa paikalliseen sanomalehteen juttu ja olisihan se noloa, jos tänne joku uusi lukija eksyy ja blogi olisi juhannuksessa!

Otin tänään hurjan määrän kuvia alakerrasta ja jaan ne muutamaan osaan nyt tänne. Voi olla, että väliin tulee juttua yläkerrastakin ja ulkoa, saimmehan talon maalaustakin eteenpäin. 

Sitten aloitetaan! Ensin näytän eteisestä valmistuneen sormipaneloidun seinän, joka oli kesken edellisessä eteisjutussa:
Tuo sormipaneeli on niin kaunista, että emme käsittele sitä toistaiseksi millään. Jos lähtee kovasti kellastumaan, pitää taittaa keltaisuutta pois vaalealla vahalla.

Saimme noita eteisessäkin käytettyjä leveitä listoja täältä saarelta 40-luvun talosta. Meillä on nyt täällä kokoelma erilaisia listoja, mutta useammat huoneet tehdään kyllä kokonaan alkuperäisellä profiililla, kunhan sitä listaa jostain löytyisi.
Tämä ihana näkymä aukeaa minun vakiopaikaltani sohvalta, kyllä siinä silmä lepää, kun melkein kaksi vuotta sai katsoa vaikka minkälaista repaletta tuossa seinällä!

Kun siirrän katsetta eteisen oviaukosta hieman oikealle, näkyy nurkassa tällainen tulokas:
Ostimme 60-luvun kevytakka Kastor Tevin ja tarkoitus on saada se ihan oikeasti käyttöön, kunhan saadaan nuohooja katsomaan, mihin hormiin sen voisi liittää. Jos takka saa jäädä tuohon parhaimpaan nurkkaan, taustalle tulee laatoitetut seinäpinnat, tuo tapetti ei täytä paloturvallisuusvaatimuksia 😊
Sohvan välittömästä läheisyydestä löytyy myös uusia elämänkumppaneita. Nämä upeat vintagepöydät löytyivät Etsyn avulla Saksasta.
Tätä kirjoittaessa tajusin, että enhän minä ole esitellyt sohvaakaan täällä! No onneksi se näkyy näissä ottamissani kuvissa, vaikken sitä varsinaisesti kuvannutkaan. 
Sohva ja siihen kuuluva rahi ovat Habitat Como -malliset ja rakkautta ensisilmäyksellä. 
Minua hymyilyttää usein, kun katson rakettijalkaviidakkoa olohuoneessamme, niin 50-lukua, niin 50-lukua 😊Talo on selvästi valinnut kalusteensa.
Tein syksyn kunniaksi uudet sohvatyynyt ja erityisen tyytyväinen olen tuohon ryijystä tekemääni tyynyyn. Ostin ryijyn reilu vuosi sitten ja olen siitä lähtien miettinyt, mihin nuo upeat värit saisi esille. Minun ei tarvinnyt leikellä sitä tyynyä varten, vaan sain ommeltua sen kokonaisena tuohon.
Syksyn mukana tulevat myös petroolinsiniset samettiverhot, ne ovat niin ihanat. Väri on itseasiassa niin täydellinen, että aion löytää samansävyiset verhot myös kesäksi. Olohuoneen kesäverhojen kanssa olen kyllä tehnyt lukuisia kokeiluja, mutta nyt tiedän, mikä väri on täydellisin.
Samanlaiset verhot löytyvät myös toisesta ikkunasta.
Salmiakkiruudullinen piano lähti uuteen kotiin ja nyt sen paikalla on tällainen setti.
Taustalla näkyy kaatopaikkakuormasta pojalle pelastamani ratsu.

Huh, sellainen kuvapläjäys tähän kohtaan, palaamisiin!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Juhannusseikkailu

Juhannuksena ilmat suosivat ja vietimmekin aikaa runsaasti Reposaaren ihanalla Takarannalla. Takarannaksi kutsutaan koko saaren ulkomeren puoleista rantaa ja se on kaikkinensa noin kolme kilometriä pitkä. Seuraavaksi kuvakertomus meidän juhannuspäivän pyöräretkestä, joka sijoittui Takarannan kauimmaiselle osalle kodistamme nähden.

Ensimmäiseksi kävimme pienessä Ketaran saaressa. Löysin saaren keväällä poikani kanssa retkeillessä reposaarelaisen alkuasukkaan opastamana ja olin ihan haltioissani paikasta. Nyt oli aika viedä myös mies sinne.
 Reposaaresta Ketaran saareen vie hieno kivistä ladottu silta.
Kivistä ladottu silta koostuu kahdesta osasta, joita yhdistää puinen, joen yli menevä silta. Tuossa puisessa osassa oli vielä katos viimeksi siellä vieraillessani, nyt se oli romahtanut.
Saaressa on ollut pieni talo, joka on palanut käsittääkseni kymmenisen vuotta sitten. Talossa on viimeksi asunut mies runsaslukuisen kissalauman kera.
 Jäljellä on savupiipun ja kivijalan lisäksi talon metallista irtaimistoa.
Porin Matteja talossa on ollut kolme kappaletta. Liekö palo saanut alkunsa jostain niistä..?
 Saaren varsinainen helmi odottaa tämän polun päässä.
 Puuston takana on upea kallioinen ranta avomerelle päin.
 Horisontissa näkyy saari, jossa on kaunis punavalkoinen loisto.
On niin käsittämätöntä ajatella, että jollain on ollut tällainen saari ihan omassa käytössä. Onkohan hyrskyin hymniin kyllästynyt koskaan?
 Kallioiden kupeessa kasvaa upea tyrnipensaikko.
Tässä on hieno paikka ottaa vastaan hyrskyjä uimapuku päällä!
Seikkailtuamme Ketarassa aikamme, jatkamme matkaa. Kivisillalta näkyy läheisessä lahdessa oleva vanha pieni talo, oletan, että Ketaran talo on ollut samantyyppinen kuin se.
 Sillan päässä odottavat pyörämme.
Matka jatkuu pojan pyynnöstä "Merilasirantaan". Se on Räpsöön vanha kaatopaikka, josta löytää hetkessä kourallisen meren sileäksi huuhtomaa merilasia.
Kun merilasia on saatu tarpeeksi iso saalis, suuntamme metsäpolkuja pitkin pullakahville Siikarantaan.
Siikaranta on luonnonkaunis campingalue, jossa pääsee leiriytymään aivan rantaan joko asuntovaunulla tai teltalla. Siellä on myös pieniä mökkejä merinäköalalla. Juhannuspäivänä paikka oli aivan täynnä, mutta tunnelma oli silti hyvin rauhallinen. 
Aiomme harrastaa todellista lähimatkailua ja tuoda Edith -asuntovaunumme retkelle tänne sen valmistuttua. Meiltä Siikarantaan on matkaa reilu kilometri :)

Jälleen kerran mietin, miten epätodellista on asua juuri täällä. Juuri kun luulet kolunneesi saaren kaikki hienot paikat, löydätkin jotain ihan uskomattoman hienoa. Me rakastamme kotisaartamme!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Vihreää

Ulkona on luonto kauneimmillaan ja meillä on myös sisällä uutta vihreää. Esittelen niistä ensimmäisenä luovan huoneen uuden pöydän, joka syntyi ihan extemporee. Olen töissä ihastellut jo pitkään Artisan laattoja ja halusin saada niitä johonkin kotiimme. Istuin eräs aamu kahvia juoden ja silloin se välähti: tehdään luovaan huoneeseen kokonaan uusi pöytä ja laatoitan sen pinnan!
Ja tällainen siitä tuli. Ostimme pöytälevyksi 3cm paksun vanerin ja se myös sahattiin tarkkaan mittaan Promica vanerit -nimisessä paikassa Porissa. Jalat ovat Ikeasta ja laatat ja saumalaasti VäriPorista.
Ajattelimme ensin listoittaa pöydän sivut, mutta koska ulkonäkö on kivan keveä ilman listoja, keksin maalata reunimmaisten laattojen sivut Vuono -sävyisellä huonekalumaalilla, jonka ostimme alunperin näissä kuvissa näkyvää peltikaappia varten (sitä emme aio maalata). Samalla maalilla maalaisin myös pöydän jalkojen valkoiset metalliosat.
Tilasin erikoisvärisen saumalaastin, mutta väri on kirkkaampi kuin kuvittelin, hain petroolinsinistä saumaa. Vedän tuohon ehkä vielä yhden kerroksen laastia, sekoitan sinisen joukkoon hieman grafiitinharmaata.
Keräsin pihaltamme kukkia länsi-saksalaisiin vintagemaljakoihin. Kesällä "kukkakaupassa" käynti on niin helppoa ja edullista :)
Syreeni kukkii ulkona ja sisällä. Tein tuon amppelin vanhojen lasisten verkonmerkkien innoittamana, niitä löytyy meidän kuistilta nyt kolme.

Se toinen uusi vihreä on kotimainen Adean Tao tuoli. Lähdimme reilu kuukausi sitten katsomaan puutarhakalusteita Vepsäläiselle ja ihastuimmekin tähän tuoliin ja erääseen sohvaan.
Sohva tulee toivottavasti ensi viikolla ja väliaikainen kolmesta patjasta koottu selän tuhooja -viritelmämme saa väistyä. Myimme nimittäin vanhan sohvan pois jo silloin, kun tilasimme uuden. Onneksi Tao tuoli on ihan mahtava istua ja sen takia sen hankimmekin. Vepsäläisellä oli ulkonäöllisesti viehättävämpiä nojatuoleja, mutta yhdenkään mukavuus ei yltänyt lähellekään tätä. Tao on tietysti retroisa, mutta samalla ajaton ja jotenkin hassun kömpelö jättiläinen 50-lukulaisiin tuoleihin nähden.

Värjäsin tuon kuvassa näkyvän vanhan jalkalampun varjostimen, mutten ole aivan varma lopputuloksesta. Vanha kangas oli täynnä likapilkkuja ja se olisi mennyt vaihtoon joka tapauksessa. Ehkä vaihdan kankaan samanlaiseen vaaleaan beigeen kuin alkuperäinen varjostin oli.
Palaan asiaan sohvakuvien kera ja olisihan kiva jatkaa myös Reposaari -kierrosta näin kesäaikaan, sekä oma piha on myös kuvaamatta blogiin. Aika on kuitenkin kortilla, katsotaan, mitä ehdin.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Välimallin eteinen

Tässäpä ensiesittelyssä eteisemme ja sen "väliaikaisesti melkein valmis" -remontti... siis mikä? No tämä on sellainen kaunisteltu välivaihe, lopullisessa remontissa paneloimme seinät (tapettiseinää lukuunottamatta) ja katon 50-lukulaisella kapealla paneelilla, joko siskon-, linnunsiipi- tai sormipaneelilla. Ennen tuota panelointia laitamme toivottavasti ne kuuluisat listat tännekin.

Aloitetaan ennen-jälkeen kuvilla selostuksineen.
Ensin näkymä ulko-ovelta. Eteisen seiniä ja kattoa peittivät lastulevyt ja poistimme ne tässä vaiheessa seinistä. Laitoin tuon ennen -kuvan hyllyn heti muuton jälkeen hätäpäissäni tuohon, kun piti jotain keksiä lastulevyjen peitoksi. Lopputulos oli aivan kamala :)

Lattialla oli kovalevy ja kaksi kerrosta muovimattoja, tässä talossa ei ole ollut koskaan lautalattioita missään tilassa, valitettavasti. Nyt kaikissa alakerran huoneissa on valkoinen korkkilattia.

Tapetti on Mini Moderns Whitby Lido, jonka tilasin Ruotsista. Antiikkisen pelastusrenkaan tarina löytyy täältä.
Tässä näkymä olohuoneen ovelta yläkerran portaisiin. Portaissa on edelleen lastulevyyn liimattu muovimatto synkkine väreineen ja mies tekee uudet askelmat laudasta, kunhan ehtii. Eteisen seinät päällystin vuoden 1957 Lahti sanomalehdillä, jotka löysin Huuto.netistä. Sanomalehdet saavat jäädä sitten aikanaan paneloinnin alle paperoinniksi. Talomme on valmistunut 1957, joten nuo lehdet sopivat sikäli hyvin, vaikka kaupunki onkin väärä.
Tämä näkymä on keittiön suunnasta. Poistimme tyyliimme hieman liian romanttisen sorvatun kaiteen yläkerran portaista ja se avarsi tilaa yllättävän paljon. Naulakkoratkaisusta kerron lisää tässä jutussa.
Tässä vielä näkymä naulakolta keittiön suuntaan. Vasemmalla on ensin ovi kellariin ja sen jälkeen vessa, jonka vielä raakalaudalla olevaa seinää mies siirsi noin 20cm ulospäin tällä viikolla. Minivessaan tuli hurjasti tilaa seinän siirron jälkeen. Tuo vessahan oli ennen vaatekomero ja entinen vessa oli oikealla tapettiseinän takana. Entiseen vessaan rakensimme suihkun, jota en ole vielä esitellyt. Vessaankin palaan, kun saamme laajennuksen jäljiltä remontin viimeisteltyä.
Tässä vielä kuvia remonttivaiheista, näidenkin kanssa piti elellä aika pitkään. Voitte kuvitella, miten kivalta nyt tuntuu, kun näkymä yläkerrasta alas tullessa on tämä:
Sitten esittelen tuon naulakkosysteemin, sekin on ihan uusi juttu meillä.
Meillä oli eteisessä monta kertaa mukana muuttanut 50-luvun naulakko, mutta siinä häiritsi se, että henkareissa olevat takit olivat kulkuväylän tiellä ulko-ovelle mentäessä.
Mietin kovasti, miten asian voisi ratkaista ja tajusin, että takit pitää saada seinälle toisin päin. Ikea -kierroksella bongasimme vaatekaapin sisään laitettavan telineen ja mies tuunasi siitä seinälle kiinnitettävän version. 

Koska naulakkoseinällä on vesikiertoinen patteri, emme alkaneet poistamaan lastulevyjä siitä nyt (olisi vaatinut putkaria), vaan sen sijaan maalasin seinän tapetista poimitulla turkoosilla. Turkoosi korostaa hienosti hattuhyllynä toimivaa vintagehyllyä. Hyllyn päällä on oma kori jokaisen perheenjäsenen asusteille, tämä systeemi on toiminut meillä hienosti jo useamman vuoden.
Poikamme vaatteet ja minun olkalaukku roikkuvat Iris hantverkin koivuisissa tappinaulakoissa, jotka petsasin hattuhyllyn sävyyn sopiviksi.
Miehen loppumattomaan tehtävälistaan lisätään vielä penkki, joka toimii myös kenkätelineenä, sen valmistuessa eteisen vaatesäilytys on viimeisen päälle tyylikäs!
Loppuun vielä kuvat kuistin ikkunasta ja pihalta, koivu on tänä vuonna todella aikaisessa lehtineen.
Siellä se Edith -vaunukin odottelee miestä hommiin (se tehtävälista...), selvisi hienosti talvesta taivasalla.